Miesten salibandymaajoukkue on yleensä päässyt lähtemään MM-kisoihin onnellisten tähtien alla. Avainpelaajat ovat olleet huippuiskussa, loukkaantumisia ei ole juuri ollut ja suunnitellut viisikot ovat hioneet kuvioitaan viimeisissä harjoitusotteluissa ennen turnausta. Valmennusjohto on voinut nukkua yönsä levollisin mielin.
Yöuniaan Suomen kolmesti maailmanmestariksi johdattanut päävalmentaja Petteri Nykky tuskin täysin menettää tälläkään kerralla, mutta kysymysmerkkejä on leijaillut joukkueen ympärillä enemmän kuin normaalisti.
"Alkemisti" julkisti tänään joukkueensa Helsingin koti-MM-kisoihin, joita siirrettiin koronapandemian takia vuodella. Edellisestä arvoturnauksesta Prahassa tulee kuluneeksi joulukuussa jo kolme vuotta, mutta joukkueen vaihtuvuus on jälleen tutussa haarukassa – kuusi viime turnaukseen verrattuna uutta pelaajaa, joista viisi on ensikertalaisia.
Suurimman osan joukkueesta jokainen lajia tarkemmin seurannut olisi osannut nimetä jo vuosia sitten.
Keski-ikä on myös likipitäen sama kuin Prahassa, 29,2 vuotta. Classicista on mukana hurja määrä pelaajia, peräti 11, eli yli puolet joukkueesta tulee Tampereen mestariryhmästä.
Maalivahtiosastolla Oilersin Joonas Kaltiainen sai ensimmäisen kisakutsunsa, kun vuodesta 2012 lähtien MM-kisoissa nähty luottovahti Eero Kosonen ei löytänyt itselleen enää seuraa ja jäi näin ulos ryhmästä.
Maailman parhaaksi pelaajaksi vuonna 2018 ensimmäisenä maalivahtina koskaan valittu Kosonen on pelannut kolmessa edellisessä MM-finaalissa loistavasti päästäen joka kerralla erinomaisen joukkuepuolustuksen avittamana vain kolme maalia.
Nyt katseet kääntyvät Kososen kakkosmaalivahtina opintomatkalla Prahassa mukana olleeseen Lassi Torisevaan, joka on 27-vuotiaana uransa ylivoimaisesti kovimmassa paikassa. Suomen joukkueessa luotetaan Classicin jo viidesti Suomen mestariksi torjuneeseen "Törriin" kuin vuoreen, mutta häntä ei ole testattu koti-MM-kisojen kaltaisessa kattilassa.
Pystyykö Toriseva astumaan Kososen jättämiin suuriin saappaisiin ja kestääkö hän paineet ensimmäisessä vastuuturnauksessaan? Ainakin maalivahtivalmentaja Henri Toivoniemessä Torisevalla on paras mahdollinen mies auttamaan urakassa.
Viimeisimmässä Ruotsi-ottelussa Plzenissä Suomi hyökkäsi erittäin huonosti, ja sinikeltaiset pääsivät kääntämään tehokkaasti peliä voittaen 8–3. MM-turnauksessa Suomen täytyy olla paljon organisoidumpi ja huolellisempi, jotta Toriseva saa Tshekissä nähtyä enemmän apua kenttäpelaajilta.
Alakerran suurin kysymysmerkki on johtotähti Krister Savonen. Kapellimestari ja pallovirtuoosi sai aivotärähdyksen viime talvena Sveitsissä, ja uusi tärsky tuli syyskuussa Espoossa. Suomen tärkeimpiin palasiin kuuluva Savonen on ollut sivussa jo yli kuukauden, ja vaikka hänet nimettiin tänään joukkueeseen, pelikunnosta ei liene takeita.
Savosen mahdollista poissaoloa silmällä pitäen joukkueeseen valittiin myös Happeen Jonne Junkkarinen, joka tietyistä puolustuspelin puutteistaan huolimatta pystyy paikkaamaan taitavana pallollisena pelinrakentajana ainakin osittain Savosen mahdollisesti jättämää aukkoa.
Nykky arvostaa kokemusta, ja 31-vuotias Junkkarinen oli mukana jo Petri Kettusen kultajoukkueessa Riiassa 2016. Vaajakoskelainen ei ole ollut koko aikaa kolmen viime vuoden aikana mukana, mutta hän tietää kansainvälisen pelin vaateet.
Muutoin puolustus rakentuu tuttujen ja kokeneiden nimien varaan, kun mukana ovat viime kisojen tapaan ikivihreät Juha Kivilehto ja Tatu Väänänen, Janne Lamminen, Mikko Leikkanen sekä Lauri Stenfors. Jos Savonen putoaa vielä pois, lähimpänä valintaa varapelaajien joukosta lienee Indiansin Otto Lehkosuo.
Joulukuussa 40 vuotta täyttävän Kivilehdon uran pituudesta kertoo jotain, että kun kahdeksankertainen MM-kävijä ja nelinkertainen maailmanmestari debytoi maajoukkueessa Turussa helmikuussa 2000, tänään julkistetun ryhmän kuopus Justus Kainulainen oli alle vuoden ikäinen.
Hyökkäyspäässä Classicin ja maajoukkueen kapteeni Nico Salo on ollut sivussa perhesyiden ja loukkaantumisen takia, ja kun Salo viimeisessä EFT-turnauksessa Plzenissä pelasi ajoittain ykkösviisikossa puolustajana, kakkosviisikosta Ville Lastikka jouduttiin siirtämään laidasta Salon paikalle keskelle.
Se ei ole ratkaisu, jonka valmennusjohto mielellään tekee, sillä Lastikan ominaisuudet pääsevät paremmin esiin Joonas Pylsyn laidalla kakkosketjussa ja toisaalta taas Saloa ei haluttaisi pudottaa tutusta ykkösketjusta Eemeli Salinin ja Sami Johanssonin keskeltä.
Happeen ruutitynnyri ja ihmisväkkärä Peter Kotilainen oli hänkin pitkään sivussa syyskuun Ruotsi-ottelussa tulleen nilkkavamman takia, mutta kaksien edellisten MM-kisojen tähti ehti kuntoutua kisaryhmään mukaan. Nykky istutti Prahassa Kotilaisen, niin ikään Plzenin peleistä puuttuneen Pylsyn ja Lastikan yhteen Tshekki-välierään, ja jälki oli tuhoisaa.
Kolmosketjuun ovat tarjolla Rasmus Kainulainen, Justus Kainulainen sekä Mikko Hautaniemi, jotka ovat esiintyneet edukseen pelatessaan maajoukkueessa yhdessä. Moni odotti ryhmään mukaan myös nelinkertaista maailmanmestaria Jani Kukkolaa, joka olisi tuonut keskushyökkääjäosastolle rutiinia kansainvälisistä peleistä.
Nykky päätyi kuitenkin jättämään EräViikinkien konkarin sekä TPS:n Miko Kailialan rannalle, ja mukaan nostettiin Classicissa samassa ketjussa pelanneet Eetu Sikkinen ja Oskari Heikkilä. Tarkka roolitus MM-joukkueessa on aina suuressa roolissa, ja se puhuu taitavan ja ulottuvan Sikkisen sekä monikäyttöisen työmiehen Heikkilän valitsemisen puolesta.
Vielä kesällä Suomi oli monien papereissa selkeäkin ennakkosuosikki uusimaan kultamitalinsa, mutta Ruotsi on osoittanut viime otteluissa löytäneensä uusien valmentajiensa Thomas Brottmanin ja Niklas Nordenin johdolla erinomaisen iskukyvyn ja toimivan pelisapluunan. Kun samalla Suomi on joutunut peleihin ilman totuttuja tehonyrkkejään, Ruotsi on napannut kolme voittoa putkeen.
Se ei tosin ole edellisten MM-kisojenkaan alla merkinnyt mitään, ja Nykyn kyky virittää Suomi loistoiskuun tärkeimmille hetkille tiedetään. Suurta syytä huoleen ei ole.
Prahan finaalin jälkeen Nykky puhui "välikisoista", mutta nyt päätavoite, koti-MM-turnaus, on vuoden ylimääräisen odottamisen jälkeen tähtäimessä enää muutaman viikon päässä. Mikään muu kuin kulta ei kelpaa.
Juuri nyt kaikki viittaa jälleen siihen, että jo alkulohkossa kertaalleen kohtaavat Suomi ja Ruotsi ratkovat maailmanmestaruuden loppuunmyydyssä Helsingin areenassa 11. joulukuuta. Siitä ei salibandyviihde tällä planeetalla parane.
Lue myös: