Vuosipalkka hieman alle 200 000 euroa. Työnkuva ainutlaatuinen: Suomen ainoan täysammattilaissarjan, jääkiekon SM-liigan toimitusjohtaja. Pesti tarjoaa valtavat vaikutusmahdollisuudet maan seuratuimman lajin kehittämiseen. Voisi kuvitella, että työnhakijoita riittää.
Riku Kallioniemi on johtanut jääkiekon pääsarjaa vuoden 2016 keväästä lähtien. Noin kolme kuukautta sitten hän kertoi väistyvänsä toimitusjohtajan paikalta. Kallioniemi hoitaa tehtäviä siihen asti, kunnes hänen seuraajansa on selvillä.
Liigan toimistolla uuden pomon värväämisen jonkinlaiseksi takarajaksi on määritelty tämän vuoden loppu. Juuri nyt näyttää siltä, että Kallioniemen työt jatkuvat ensi vuoden puolelle. Uutta toimitusjohtajaa ei ole löytynyt. Yle Urheilun tietojen mukaan tehtävään on jo kysytty muutamaa korkean profiilin yritysjohtajaa, mutta he ovat kieltäytyneet.
Mitä ihmettä? Miksi Suomen ykköslajin näköalapaikka ei kiinnosta? Palkassakaan ei ole valittamista.
Itse asiassa siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Jääkiekon SM-liigalla on yhä – laskevista yleisömääristä huolimatta – vankkumaton asema Suomessa. Muut palloilusarjat voivat vain haaveilla vastaavasta.
Ja siitä seuraa, että lätkäbisneksen avainhenkilöt ovat jatkuvasti julkisen suurennuslasin alla. Rapaa lentää. Välillä aiheesta, välillä aiheetta. Jääkiekon saama kritiikki leijailee määrällisesti ja laadullisesti aivan eri sfääreissä kuin vaikkapa jalkapallossa tai koripallossa.
Mahdoton tehtävä?
“Työuran hautausmaa.”
“Aivan hirveä paskaduuni.”
Muun muassa noin kuvaillaan lajin sisäpiirissä jääkiekkopomojen pestejä. Suurseurojen ja SM-liigan johtopaikat ovat paitsi tuulisia myös armottomia paikkoja. Jos ette usko, kysykää vaikka Kallioniemen edeltäjältä Kimmo Rannistolta. Tai Jokerien kahdelta edelliseltä toimitusjohtajalta Jukka Kohoselta ja Eveliina Mikkolalta. Tai oikeastaan keneltä tahansa, joka on toiminut jääkiekkopomona.
Joku voisi tässä kohtaa huomauttaa, että 200 000 euroa on niin iso korvaus, että kyllähän siihen hintaan ottaa vaikka rekka-autolastillisen ulostetta niskaansa.
Varmasti, mutta miettikääpä, mikä SM-liigan uutta toimitusjohtajaa odottaa.
Ensinnäkin pitäisi keksiä, miten pelastetaan suomalaisen seurajääkiekon tulevaisuus. Kuinka käännetään yleisömäärien laskeva käyrä? Miten pärjätään eurooppalaisten jääkiekkosarjojen keskinäisessä, alati kiihtyvässä kilpailussa? Pitäisikö suljettu sarja avata? Miten se tapahtuisi? Ja vähintään kymmenen muuta yhtä isoa ja kiperää kysymystä.
Yksi ihminen ei tietenkään voi ratkaista kaikkea tuota, mutta nuo kohtalonkysymykset odottavat jo nyt toimitusjohtajan pöydällä. Tehtävä vaikuttaa likipitäen mahdottomalta.
Kallioniemi valitsi toimitusjohtajakaudellaan äärimmäisen varovaisen linjan. Hänen aikanaan ei tehty merkittäviä uusia linjauksia tai rohkeita muutoksia. Kallioniemi antoi muutamat potkut heti kautensa alkumetreillä ja säästi liigan kirstuun sen, mitä Ranniston jäljiltä piti säästää. Tulevaisuuden isot kysymykset ja suuntaviivat Kallioniemi jätti suosiolla seuraajalleen.
Nyt tehtävään pitäisi siis löytää henkilö, joka uskaltaa uudistaa, visioida ja vielä toteuttaa tarvittavat muutokset. Sillä suurten muutosten edessä SM-liiga joka tapauksessa on.
Ja siinä sivussa uuden toimitusjohtajan on vastaanotettava valtava määrä julkista kritiikkiä viikosta toiseen.
Nostan jo nyt hattuani sille, joka uskaltaa ottaa pestin vastaan.
Lue myös: