– En muista peleistä mitään. Mielentila on ollut oikea, kun muistan vain maalit.
Maaleista Peter Kotilainen myös muistetaan. Suomi on voittanut kaksi peräkkäistä salibandyn maailmanmestaruutta. Jos mestaruuksille on löydettävä yksi yhteinen nimittäjä, on sen oltava kahdesti kaksi maalia iskenyt Kotilainen.
Kukaan ei voi sanoa, että Kotilainen olisi yksin ratkaissut yhtään mitään. Toisaalta yhtä aikaa on vaikeaa kuvitella kultajuhlia ilman Kotilaista.
Sattuma voi selittää yhden, vaan ei kahta kertaa. Kotilainen itse puhuu jo kolmannesta.
Luonnonlapsi elää suurista hetkistä, suurista peleistä. Salibandyssa mikään ei ole suurempaa kuin MM-finaali kotikisoissa. Tuohon hetkeen Kotilainen on valmistautunut koko elämänsä, ja se on enää yhden pelin päässä.
Suurissa hetkissä Kotilainen on aina löytänyt rauhan, joka häntä muuten on karttanut. Hän on saanut elää kuplassa.
Se on kuitenkin aina puhjennut. Mestaruuksien jälkeen jyväskyläläinen on pudonnut pimeään kuiluun, jossa elämää ovat määritelleet addiktiot ja rahapelihelvetti.
Rauhattomuuden vankina
Kahden finaalimaalin Kotilainen voitti vuonna 2016 MM-kisojen pistepörssin ja parhaan pelaajan palkinnon. Myöhemmin Kotilainen on kertonut, kuinka MVP-valinta oli hänelle pahin mahdollinen asia.
Joulukuussa 2017 Kotilainen sai väliaikaisesti potkut seurajoukkueestaan Happeesta. Hän kohtasi ongelmansa, mutta kun Prahan kisat 2018 koittivat, ei Kotilainen ollut vielä kuivilla vesillä.
Toisenkin mestaruuden jälkeen on tapahtunut paljon.
– Värikkäät kolme vuotta. Itseään on pitänyt katsoa peilistä monta kertaa, Kotilainen kuvailee.
Julkisesti Kotilainen tuli ongelmiensa kanssa esiin vuonna 2019. Urheilu-uransa, toipumistyön ja kotikisoihin tähtäämisen ohessa hän on kritisoinut julkisesti rahapeliyhtiö Veikkausta ja antanut kasvonsa pelikoneiden kaupasta poistamista ajavalle kansalaisaloitteelle.
Viimeisen vuoden aikana Kotilainen on hakenut apua myös urheilupsykologilta.
– Siitä on ollut iso hyöty tähän viimeisen vuoden loppukiriin. Asiat ovat yhä kesken, mutta nyt tilanne on hyvä.
Ennen kaikkea Kotilainen on viimein löytämässä syytä rauhattomuudelleen, ja vastauksen kysymykseen: miksi hän aina päätyy tekemään asioita tietyllä tavalla?
Vastauksena ADHD
ADHD on monelle tuttu kirjainyhdistelmä. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden neuropsykiatrista häiriötä esintyy aikuisväestössä noin kolmella prosentilla.
Peter Kotilainen ei vielä kuulu mihinkään tilastoon.
– Tarkkoja tuloksia ei ole vielä tullut, mutta olen keskustellut ihmisten kanssa, joilla se on todettu aikuisiällä. Hyvin vahvasti näyttää siltä, että minulla on ADHD.
– Kun olemme puhuneet käyttäytymismalleista, niin ne ovat osuneet kuin nenä päähän. Se on helpottanut henkisesti. Olen saanut vastauksia.
Kotilainen on saanut tukea. Muiden ihmisten tarinat elämästä riippuvuuksien tai ADHD:n kanssa ovat antaneet paljon.
– Niissä on ollut paljon samaa kuin omassani. Se on hienoa, kun ihmiset laittavat viestejä ja jopa soittelevat. Ne antavat mulle paljon. Siitä tulee hyvä mieli, kun voin antaa myös jotain takaisin, Kotilainen kiittää.
Kuinka onnellinen olet asteikolla 1–10?
– Numerot eivät ole koskaan olleet mun juttu, Kotilainen naurahtaa.
– Kun miettii elämää Prahan kisoista lähtien, olen onnellisempi kuin aikoihin. Sellainen rauha on löytynyt.
Siksi edes syksyllä kärsitty nilkkavamma ei ole estänyt Kotilaisen valmistautumista kotikisoihin, joita hän on odottanut jo yhdentoista vuoden ajan.
Kotikisojen huuma ja valkoinen valhe
Joulukuussa 2010 Kotilainen istui Helsingin areenan katsomossa ja puhui englantia 16-vuotiaan itsevarmuudella. Samaisella kielipäällä Kotilainen on jättänyt salibandymaailmaan elämään lentävät lausahdukset good game, hotel sleeping now ja it's normally börsday.
Vanhin isoveli, vuoden 2002 kotikisoissa Suomen paidassa pelannut Pasi valmensi 2010 Kanadan maajoukkuetta. Sen "osana" nuorin Kotilainen ihasteli huumaa, jollaista hän ei ollut ennen kokenut.
– En tiedä, voiko sellaista enää edes kokea. Vuvuzelat soivat joka puolella, nekin taitavat olla nykyään laittomia. Se oli aivan älytön tapahtuma.
Viimeistään tuolloin Peter Kotilainen ymmärsi, että kotikisat ovat lajin suola. Suurten yleisömassojen edessä Kotilainen on toki esiintynyt myöhemmin MM-finaaleissa.
Lähimmäksi kotiyleisön pauhua hän on päässyt keväällä 2018, jolloin Happee kohtasi Classicin Helsingin areenassa yksiosaisessa finaalissa.
Jos Kotilaiselta kysytään, pelattaisiin kaikki finaalit yksiosaisina. Näin siitäkin huolimatta, että huhtikuussa 2018 finaalipeli päättyi karuun loukkaantumiseen ja Happeen tappioon.
Kotilainen ei ole nimittäin koskaan ollut parhaimillaan kokonaisissa sarjoissa tai koko kauden mitassa – testeistä puhumattakaan. Siksi Kotilainen oli lähellä pudota vuoden 2016 MM-kisakoneesta.
Tuolloin Suomen maajoukkuetta valmensi Petteri Nykyn sijaan Petri Kettunen. Maajoukkuepelaajien piti yltää 20 minuutin juoksutestissä tietyn rajan yli. Kahta vuotta aiemmin rajaksi oli valittu 5 100 metriä, joka tarkoittaisi Cooperin testissä 3 000 metrin ylittämiseen vaadittua pinkomista – kahdeksan ylimääräisen minuutin ajan.
Vuoden 2016 kisakoneeseen vaadittua tulosta ei tarina kerro. Lähes varmaa on kuitenkin se, että tuota rajaa ei Kotilainen koskaan ylittänyt.
Valmentaja Tero Kotilainen kellotti pilkkopimeässä marraskuisessa illassa Kotilaisen juoksemista. Tero Kotilainen ei ole nimestään huolimatta sukulainen, mutta omiensa puolia Happeen nykyinen pääkäskijä piti.
– En edes nähnyt Teroa. Jossain vaiheessa se huusi, että aika. En edes tiedä tarkkaan paljon juoksin, mutta Tero sanoi, että ihan riittävästi. Jonkun matkan Tero ilmoitti Kettuselle ja kisoihin päästiin, Kotilainen hymähtää.
MM-finaali on turvasatama
Käynnissä olevissa MM-kisoissa Kotilainen on taas näyttänyt olevansa elementissään. Hän on Suomen sisäisessä pistepörssissä toisena iskettyään neljässä ottelussa tehot 3+5=8.
Kaikkia korttejaan eivät niin Suomi kuin Kotilainenkaan ole vielä lyöneet pöytään. Vain MM-finaalissa onnistumisella on lopulta väliä.
Loppuottelu on nimenä enteilevä. Se merkitsee jonkin päättymistä. Kotilaiselle tuo jokin on turvasatama, kupla, jossa hän kokee olevansa parhaimillaan.
Syy tähän on lapsuudessa. Hän on pelannut pelit läpi jo monta kertaa, ehkä useammin kuin kukaan muu.
– Isoin asia on se, että maila on ollut aina kädessä. Olen pelannut kolmevuotiaasta asti. En usko, että kovin monella on tässä lajissa niin paljon toistoja mailan kanssa, Kotilainen huomauttaa.
– Kuplan sisällä ne kaikki toistot lapsuudesta asti pääsevät oikeuksiinsa. Saan silloin ne kaikki irti, kaikki näkymään.
Kaksi kahden maalin finaalia: teot ja kultamitalit painottavat Kotilaisen sanoja. Kolmannen ja tärkeimmän finaalin tiellä on vielä yksi este.
Jos kaikki menee suunnitellusti, on välierän jälkeen taas aika kavuta kuplaan. On aika elää ja lunastaa.
– Lupaan, että ihan kaikki jää kentälle, kun pääsen irti. Sitten nähdään jotain sellaista, mitä aiemmin ei ole nähty.
Kolmen maalin finaali?
Lue myös: