Johanna Matintalon potentiaali huippuhiihtäjäksi on tiedetty jo vuosia. Hän on ollut Suomen lahjakkaimpia nuoria hiihtäjiä, josta on vihdoin tullut myös aikuisten arvokisamitalisti. Mutta matka lupaavasta juniorista aikuisten yhdeksi maajoukkueen vastuunkantajaksi on ollut erilainen kuin mitä odotettiin.
– Tämä matka on ollut aika kuoppainen ja kivinen. Siinä on tapahtunut kaikkea. On ollut epäonnea ja onnea, Johanna Matintalo naurahtaa.
Vielä ennen Pyeongchangin olympialaisia Matintalo totesi Yle Urheilun haastattelussa, että hänen kehityksensä on ollut niin nousujohteista, että hän odottaa välillä liiankin ruusuista tietä. Monet valmentajat olivat varoitelleet häntä, ettei hän voi mennä eteenpäin yhtä räjähdysmäisesti, vaan edessä olisi takuuvarmasti myös tasanteita tai taantumia.
Ja edellisten olympialaisten jälkeen Matintalolla on takaiskuja riittänyt.
Uran viimeiset nuorten arvokisat, jotka järjestettiin vieläpä Lahdessa, menivät suomalaishiihtäjältä ohi noroviruksen takia. Matintalon mukaan hän ei ollut sinä kautena hyvässä kunnossa eikä hänen suorituskykynsä riittänyt hyviin tuloksiin, sillä harjoituskausi ei ollut onnistunut.
Seuraavalle kaudelle Matintalo ja hänen henkilökohtainen valmentajansa Ville Oksanen tekivät tarvittavia muutoksia, mutta kaudesta tuli hyvin rikkonainen lukuisten sairastumisten takia.
Matintalo myöntää, että hänen on vaikea sanoa, olivatko lukuisat sairastumiset epäonnea vai oliko kokonaiskuormitusta vain liikaa, mutta tästä huolimatta hän sanoo sairastaneensa tuona talvena “kaikki maailman taudit” vatsataudista influenssaan. Matintalo oli tuolloin vuodenvaihteessa kuukauden täysin poissa pelistä ja joutui aloittamaan kautensa kolme kertaa alusta.
Keväällä Matintalo sai vihdoin onnistumisia sijoittumalla Salpausselällä 10 kilometrin perinteisen kisassa 10:nneksi.
– Sitten tuli korona ja pani pelin poikki. Loppukausi jäi hiihtämättä.
Urheilijoiden ulostulot tärkeitä
Haastavista hetkistä huolimatta Matintalo on säilyttänyt positiivisuutensa. Hän toteaa kuitenkin nauraen, ettei ole hyvä vinkkien antaja siinä, miten epäonnistumisia pitäisi käsitellä. Vaikeiden asioiden käsittely on ollut hänelle aina omanlaisensa haaste, mutta hän on omasta mielestään kehittynyt siinä viime vuosien aikana.
– Olen vaativa ja haluaisin pyrkiä täydellisyyteen, onnistumisiin, hyviin suorituksiin ja nousujohteisuuteen.
Kun odotukset ovat olleet kovia, mutta tuloksena on ollut epäonnistumisia, on se vaikuttanut Matintalon psyykeeseen – ja heijastunut sitä kautta myös tuloksentekoon. Epäonnistumisissa itsestään riippumattomiin syihin ei voi vaikuttaa, mutta Matintalo katsoo, että hän on ollut itselleen usein liian ankara, jos hän olisi voinut tehdä asialle jotain. Itsensä ruoskimisesta ei kuitenkaan ole ollut apua.
– Virheistä ei tarvitsisi rangaista itseään enää lisää ja olen koettanut opetella siitä pois. Ottaa oppi mukaan ja mennä eteenpäin. Ei jäädä murehtimaan tai enempää vellomaan menneissä. Se on ollut minulle opinpaikka, enkä sano, että vieläkään olisin siinä tosi hyvä.
Matintalo on ollut iloinen siitä, miten paljon huippu-urheilijat ovat viime aikoina puhuneet avoimesti vaikeuksistaan, psyykkisen puolen asioista ja mentaalivalmennuksesta. Se, että huippu-urheilijalla on vaikeuksia mentaalipuolella, ei ole enää samanlainen tabu kuin se oli vuosia sitten.
Urheilijoiden ulostulot välittävät Matintalon mielestä muille tärkeää viestiä: et ole yksin näiden ongelmien kanssa, ja se, mitä tunnet, on ihan normaalia.
– Näistä pitäisi puhua vieläkin enemmän, ja normalisoida sitä, että hyvin moni urheilija tuntee samanlaisia tunteita. Mitä kovemmalle tasolle tullaan, sitä enemmän paineet siinä ympärillä kasvavat, Matintalo sanoo.
Psyykkinen valmennus on tänä päivänä yhtä tavallista kuin fyysinen valmennus. Joulukuussa 25 vuotta täyttänyt Matintalo on keskittynyt hiihtoon viitisen vuotta, ja saman verran hän on tehnyt töitä psyykkisen valmennuksen parissa.
Myös maajoukkueella on tarjota matalan kynnyksen apua psyykkisen puolen ongelmiin ja valmennukseen etenkin kisamatkoilla. Matintalon mielestä on ollut hyvä saada eri ihmisiltä erilaisia näkemyksiä ja perspektiiviä asioihin, mutta hän on kokenut kotiprosessin tärkeämmäksi.
– Psyykkinen valmennus ja saamani tuki sitä kautta on ollut tosi tärkeää. Jos olisin jäänyt yksin ongelmieni kanssa, minulla olisi ollut vielä vaikeampaa.
Armollisuutta opettelemassa
Parin vaikean kauden jälkeen viime talvi oli Johanna Matintalolle uran paras. Kehitystä tuli mukavasti jokaisella osa-alueella ja se näkyi myös tuloslistoilla. Suunnan kääntyminen parempaan oli Matintalolle henkisesti helpotus, vaikka hän ei halunnut edellisiä kausia murehtiakaan.
– Kaikennäköistä on tämän viimeisen parin kolmen vuoden aikana käynyt mielessä. Kun ne syyt olivat osittain tiedossa, ei sillä tavalla ole ollut paniikkia päällä. Mutta se on raskasta, kun tulee huono kausi, eikä seuraava kausikaan mene ihan toiveiden mukaan.
Valmentaja Ville Oksanen myöntää, että Matintalon matka lupaavasta juniorista aikuisten maajoukkueen vakiokasvoksi on ollut opettavainen, mutta samalla rikas. Vaikka kaikki ei ole sujunut optimaalisesti, ovat yksittäiset hyvät suoritukset antaneet kuitenkin uskoa.
Entisenä keskimatkojen juoksijana Matintalon kestävyysominaisuudet ja nopea voimantuotto ovat aina olleet hänen vahvuuksiaan, mutta haasteena on ollut se, miten Matintalosta saataisiin kaikkein paras irti kilpailuissa.
– Monesti on jäänyt sellainen olo, että harjoituskaudella asioita on saatu eteenpäin, mutta kisoissa ei ole saatu tulosta, Oksanen sanoo.
Viime talven tulokset olivat helpotus Oksasellekin, sillä hän tiedostaa valmennettavansa potentiaalin. Hän tietää myös, että Matintalo on tarkka pienistäkin yksityiskohdista ja haluaa noudattaa selkeää suunnitelmaa, ja on yrittänyt saada Matintalon olemaan armollisempi itselleen. Oksanen muistuttaa, että vaikka haluaisikin enemmän, voi jo tiettyyn tasonnostoon olla tyytyväinen.
– Jos aina vain juoksee jonkun asian perässä, on vaikea saada tuloksia, jos ei ikinä ole tyytyväinen. On tärkeää myös olla iloinen onnistumisista, Oksanen korostaa.
Täysin ongelmitta ei Matintalo päässyt viime kauteenkaan valmistautumaan, sillä hän sairastui juuri syksyn tärkeimpään harjoitusaikaan. Hän sai kuitenkin tilanteen hallintaan joulukuussa ja pääsi vihdoin ulosmittaamaan omaa tasoaan sekä hiihtämään kilpailuja suunnitellusti.
Matintalon arjessa on pyritty olemaan tarkkana sen kanssa, ettei harjoittelun ulkopuolista kuormaa tulisi liikaa, eikä kokonaisuus pääse lipsahtamaan liikaa punaiselle. Tarvittaessa harjoitteluohjelmaa on muokattu tilanteen tasapainottamiseksi.
Viime talvena Matintalo pääsi maailmancupin henkilökohtaisissa kisoissa palkintosijojen tuntumaan ja Salpausselällä hän oli mukana kolmanneksi sijoittuneessa naisten viestijoukkueessa.
Kauden päätapahtumassa, Oberstdorfin MM-kisoissa, Matintalo saavutti Suomen naisnelikon kanssa todellisen taistelupronssin ja hänestä tuli vihdoin aikuisten arvokisamitalisti. Matintalo ei kuitenkaan pitänyt kisoja varsinkaan henkilökohtaisella tasolla onnistuneena.
– En tiedä, missä minä siellä onnistuin, hän sanoo nauraen.
Toki Oberstdorf oli Matintalolle uran parhaat arvokisat ja naisten viestijoukkue onnistui loistavasti, mutta kisat olivat rovaniemeläishiihtäjälle kaksijakoiset. Hän uskoo olleensa tuolloin parhaassa mahdollisessa kunnossa ja oli huippuvauhdissa kisojen avauskisassa, perinteisen hiihtotavan sprintissä, kun pehmeä lumi teki tepposet ja hän kaatui puolivälierissä kärkipaikalta. Välieräpaikka ja kenties finaalikin karkasivat sekunneissa.
– Vieläkin alkaa harmittaa, kun sitä mietin, miten se meni. Se oli niin kova pettymys siihen kisojen alkuun, että se sekoitti koko pakan vähäksi aikaa.
Matintalon kunto oli hyvä, mutta epäonnistumisen nollaaminen oli henkisesti kuluttavaa ja kokonaiskuormitus oli tapissa. Yhdistelmäkisassa välineongelmat lisäsivät kuormaa, eikä hän halunnut rasittaa kehoaan enempää harjoittelulla. Niinpä hän lähti viestiin varsin kevyellä valmistautumisella.
– Tulos oli varmaan paras mahdollinen, mitä se olisi voinut olla. Mutta jos ihan raa’asti miettii, niin en ole omaan hiihtooni tyytyväinen. Se pronssi oli kokonaisuutena niin hieno juttu, että minulla meni pasmat uudestaan sekaisin, eikä kolmestakympistä tullut yhtään mitään.
Matintalo saavutti päätöskilpailussa uransa parhaan henkilökohtaisen arvokisatuloksen, 13. sijan. Se tuli huonoilla yöunilla, stressaantuneella kropalla ja mielellä sekä hyvin kevyellä harjoittelulla.
Jossittelu on turhaa, mutta Matintalo tietää, että hänellä olisi ollut potentiaalia menestyä niin Oberstdorfissa kuin aikaisemminkin. Hän on ollut itselleen vihainen, ettei ole pystynyt onnistumaan.
– Olen arvokisamitalisti viestin kautta, mutta samaan aikaan olisin halunnut saada sen oman henkilökohtaisen tasoni jo korkeammalle. Mutta nythän on taas näytön paikka!
Potentiaali ei ole kadonnut
Matintalo aloitti tämän kauden räväkästi ja hiihti heti maailmancupkauden avauksessa perinteisen sprintissä neljänneksi. Se oli mainio tulos, sillä Ruka ei ole aiemmin tarjonnut hänelle suuria onnistumisen tunteita.
Hyvät tulokset maailmancupeissa ovat tärkeitä, jotta Matintalo pääsee valmistautumaan paineettomasti kohti kauden päätavoitetta, Pekingin olympialaisia. Edellisistä kausista hän on oppinut sen, etteivät tulokset tule pakottamalla tai tuloksentekoa peläten. Matintalon harjoituskausi oli kuitenkin nyt sen verran hyvä, että hän tietää tulosten tulevan, kun kaikki palaset osuvat kohdalleen.
Tour de Ski on Matintalolle tärkein maailmancupin tapahtuma ennen olympialaisia, sillä tällä kertaa kiertue tarjoaa hänelle todella hyviä perinteisen hiihtotavan matkoja. Hän toivoo saavansa Tourilta hyviä kisoja ja signaaleja kauden päätavoitteeseen.
– Pekingissä minua kiinnostavat totta kai “pertsan” matkat, kymppi, viesti ja pariviesti. Mutta ne kiinnostavat varmaan kaikkia meidän joukkueesta, joten tunkua on.
Matintalo uskoo, että kaikki perinteisen matkat ovat hänelle realistisia tavoitteita, eikä hänen tarvitse pystyä mihinkään huimaan tasonnostoon. Myös yhdistelmäkilpailu on ajatuksissa, sillä hänen mielestään olisi hyvä saada kone käynnistettyä ennen henkilökohtaista pääkisaa eli 10 kilometrin perinteisen kilpailua.
Pekingin kisat tarjoavat hiihtäjille haasteita toisensa perään, sillä kisat hiihdetään Zhangjiakoussa, noin 1 700 metrin korkeudessa, eikä kovinkaan moni ulkopuolinen ole päässyt käymään kisapaikalla ennen kisoja.
Matintaloa ei haittaa se, että hän valmistautuu kisoihin ikään kuin sokkona. Hän on pystynyt hyödyntämään Lapin urheiluopiston harjoitus- ja testimattoa, johon on ajettu olympialaisten virtuaalilatu, mutta Matintalo ei usko, että sen avulla saisi radasta täydellistä kuvaa.
– Koen sen tavallaan hyvänä, ettei niistä ole supertarkkaa tietoa. Silloin en voi miettiä yksityiskohtia liikaa tai liian aikaisin. Se luo omalla tavallaan rentoutta. Tiedän, mitä kohti menen, mutta en osaa stressata sitä liikaa.
Virtuaaliladun perusteella Zhangjiakoun radoilta löytyy todella jyrkkiä maastonmuotoja, teräviä nousuja ja raskaita yksittäisiä maastokohtia. Se sopii Matintalolle.
– Kyllä minä tykkään. Olen etenkin pertsalla hyvä tuollaisilla jyrkillä pätkillä, joissa saa juosta suksien kanssa.
Matintalo uskoo, että myös kisapaikan korkeus sopii hänelle, sillä siellä puhdas jaksaminen ja kestävyyssuorituskyky ovat tärkeässä roolissa. Juuri näihin asioihin Matintalo panosti harjoituskaudella ja juoksemalla tehdyt tehoharjoitteet veivät kuntoa ja hapenottoa eteenpäin.
Maajoukkue on panostanut tällä kaudella korkeanpaikan harjoitteluun ja Matintalon mukaan hänen elimistönsä on pitkän koronatauon jälkeen tottunut jälleen korkealla käymiseen.
– On vain mielenkiintoista ja kivaa, että omalla urallani on nyt ensimmäistä kertaa aikuisten arvokisat oikeasti korkealla. Minulle on aina sopinut korkealla olo hyvin ja minulla on paljon enemmän hyviä kuin huonoja kisoja korkealta.
Kun edellisen kerran Matintalo kilpaili arvokisoissa lähes 1 700 metrin korkeudessa, saavutti hän Soldier Hollow’n nuorten MM-kisoissa yhdistelmäkilpailussa hopeaa. Viimeistään tuon jälkeen Matintalolta on odotettu menestystä myös aikuisten arvokisoissa.
Oksasen mukaan Matintalon potentiaali riittää ehdottomasti arvokisamitaleihin asti ja hän uskoo suojattinsa olevan tulevina vuosina maajoukkueelle tärkeä hiihtäjä. Jos asiat etenevät suunnitellusti, voi Matintalolla olla uran päätyttyä arvokisamitaleja kaapissaan useitakin.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että siellä on monia hiihtäjiä, joilla on ihan samalla tavalla potentiaalia. Aina se ei realisoidu mitaleiksi, Oksanen sanoo.
Aikaisemmin Matintalo otti menestysodotuksista paineita, mutta nykyään hän osaa olla realistisempi. Etenkin kun maajoukkueen tulevaisuus ei lepää vain hänen harteillaan, uusia vastuunkantajia on muitakin.
– Osaan suhtautua tähän tietyllä tavalla paineettomammin. Huononkin vuoden jälkeen tulee aina uusi vuosi. Kun oli ne pari huonoa vuotta eikä tullut kehitystä, niin tuntui, että ura ja maailma loppuu. Nyt ainakin yritän ottaa rauhallisemmin. Tässä on vielä aikaa.
Lue myös: