ZHANGJIAKOU. Moneen asiaan ehti varautua, kun pandemian keskellä Kiinassa järjestetään olympialaiset. Silti ensimmäinen päivä Kiinan kamaralla oli absurdilta tuntunut sekamelska.
Kaikki lähti liikkeelle, kun Suomen kärkiurheilijoita täynnä oleva kone purkautui puolitoista tuntia myöhässä Pekingin lentokentälle torstaina. Heti ensimmäisenä vastassa oli suojapukuihin kääriytynyt joukko henkilöitä, jotka osoittivat kuumemittareilla suoraan kohti otsaa.
Seuraavaksi edessä oli henkilö, joka kuvasi ihmisiä kameralla ja tallensi ääntä mikrofonilla.
Eihän näiden asioiden pitäisi Kiinan kaltaisessa yhteiskunnassa yllättää, mutta silti tilanne hätkähdytti.
Viimeistään nyt tulee selväksi, että olympialaisiin saapuvia seurataan tarkasti. Myös paikallisten asusteet tuntuvat suomalaisittain rajuilta. Kameramiehillä, kuten kaikilla muillakin kentän henkilökunnasta on päällään koko kropan peittävät valkoiset suojapuvut. Päässä on suojalasit, FFP2-maski ja vielä kasvot peittävä visiiri.
Olo on kuin olisi tullut keskelle scifi-elokuvaa. Tähän ei ole Suomessa missään vaiheessa pandemiaa tottunut.
Asia selittyy sillä, että koronaa pyritään torjumaan Kiinassa näyttävästi. Toki tilanne on siinä mielessä ironinen, että koronaviruspandemia alkoi Kiinasta, ja Kiinan poliittista johtoa on arvosteltu vitkastelusta ratkaisevissa toimenpiteissä virustilanteen alussa.
Viime aikoina Kiinassakin on jälleen jouduttu reagoimaan, kun maassa ehdittiin todeta ensimmäiset omikron-tapaukset ennen kuin olympialaiset alkoivat.
Kaksi koronatestiä, joista toinen varsin epämiellyttävä
Yksi kovista toimista on liittynyt koronavirustestaukseen. Suomen sosiaalisessa mediassa lähti viime viikolla leviämään brittilehti Daily Mailin juttu, jossa siteerattiin kiinalaismediaa. Jutun mukaan ainakin 27 pekingiläiseltä oli otettu koronavirustesti takapuolesta, kun he olivat altistuneet omikron-variantille.
Kyseinen juttu juolahti mieleeni, kun passin näyttämisen jälkeen pääsimme lentokentällä seuraavaan vaiheeseen eli koronatestaukseen.
Istahdin käskystä jälleen edellä kuvatun kaltaisessa avaruusmaisessa suojavarustuksessa olevan kiinalaisen pakeille. Hän pyysi avaamaan suun. Suomesta tutun nenäsieraimen sijaan tikun kohde on tällä kertaa syvällä kurkussa.
Yritin kamppailla kivun tunnetta vastaan, mutta muutamassa sekunnissa raja tuli vastaan. Oksennusrefleksistä seurannut kakaisuääni katkaisi myös kiinalaisvirkailijan toimenpiteen. Hän yrittää rauhoitella minua sanoen “well done, well done”. Hyvin tehty. Testi onnistui.
Olympiavierailta otetaan nielutesti joka päivä koko Kiinassa olon ajan, joten toivottavasti oksennuksen uhasta ei tule totisinta totta seuraavien viikkojen aikana. Kyseinen testi on Suomessa tuntemattomampi, mutta esimerkiksi Britanniassa nielunäytteen käyttö on osa virallista ohjeistusta.
Olympiakuplassa riittävät pelkästään nielutestit, mutta maahan tullessa tarvittiin vielä toinen koronatesti nenästä.
Olen Suomessa joutunut käymään noin kymmenessä nenästä otettavassa koronatestissä, mutta kohtelu Kiinassa oli ainakin tällä kertaa totuttua rajumpaa. Tikku työnnettiin nenään niin syvälle ennen kuin päästin suustani pienen parahduksen. Kiinalaisvirkailija yrittää jälleen rauhoitella ja toteaa “relax, relax”, rentoudu.
Heti sen jälkeen otetaan kiinalaisten järjestelmiin kuva, johon kasvoni taltioituivat kyyneleet silmissä. Silmät olivat ehtineet vuotaa kunnolla testien vaikutuksesta.
Testaus on toki ymmärrettävää ison urheilutapahtuman kynnyksellä, mutta kaikki toimenpiteet kertovat vakavuudesta, jolla koronaan pyritään suhtautumaan Kiinassa.
Lentokentän koronaprotokalla ei kuitenkaan ollut testien jälkeen vielä suinkaan lopussa. Seuraavaksi vuorossa olivat perinteiset rajatarkastukset. Ensiksi käsimatkatavarat läpivalaistiin, jonka jälkeen rajavirkailijalle oli esitettävä passi ja olympialaisten virallinen akkreditointilomake.
Yhä edelleen joku kuvasi kameran kanssa tarkasti kaikkia paikalle tulleita.
En tiedä, mitä tarkastuksessa todella tehtiin, mutta aikaa siinä meni. Ikuisuudelta tuntuvan syynäyksen jälkeen virkkailija nyökkäsi hyväksyvästi.
Sen jälkeen suojapukuiset virkailijat ohjaavat joukon kohti matkalaukkujen hakua. Asia ei ollut tälläkään kertaa kovin yksinkertainen. Minut ja kollegani sekä muutaman muun maan edustaja jätettiin odottelemaan kentällä tyhjän portin penkeille. Ohjeistuksemme oli yhden sanan mittainen: “wait", odota.
Matkalaukkujen hakemisessa yllättäviä haasteita
Aikaa ei ollut tässä vaiheessa kulunut kuin puoli tuntia.
Ennen yksinkertaiselta kuulostavaa matkalaukkujen noutamista tuli kuitenkin täysi pysähdys. Virkailijat halusivat keskittää kaikki Helsingin-koneen matkaajat yhteen kasaan.
Kenenkään ei annettu mennä hakemaan laukkujaan omia aikojaan tai edes pienissä ryhmissä. Tunnelma oli sekava. Suojapukuisia työntekijöitä oli silti paikalla odotellen yhtä lailla seuraavia ohjeita kuin lentokentälle saapuneet.
Kun kaikki matkustajat läpäisivät rajamuodollisuudet, pääsimme kahden tunnin odottelun jälkeen viimein liikkeelle. Matkalaukkuhihnan sijaan meidät ohjattiin ulos, jossa odotti erikoinen näky.
Kaikki matkalaukut, suksipussit ja pakit oli koottu ulos omiin rykelmiinsä. Omistajat löytävät laukkunsa kuitenkin yllättävän nopeasti.
Aikaa koneen laskeutumisesta oli kuitenkin kulunut tässä vaiheessa lähes kolme tuntia.
Jouhevuus on kaukana
Oli kuitenkin löydettävä vielä bussi Zhangjiakoun eli pohjoismaisten hiihtolajien, ampumahiihdon, lumilautailun ja freestylen kuplaan ja majapaikkaan. Bussin numeroa oli toitotettu odotellessa jatkuvasti, mutta itse bussia ei silti näkynyt. Bussien kyltit olivat väärinpäin, eikä oikeaa tietoa tuntunut olevan kenelläkään virkailijalla.
Vihdoin pääsimme oikeaan bussiin sisään ja huokaisemaan toviksi helpotuksesta. Matkaa päästiin jatkamaan lentokentältä vasta viisi tuntia koneen laskeutumisen jälkeen.
Tilanteeseen sopivasti myös reilun kolmen tunnin mittaiseksi kaavailtu matka Zhangjiakouhun venyi sekin.
Aluksi bussit jumiutuvat ruuhkaan lentokentältä lähtiessä, vaikka bussiletkan kärjessä ajoivat poliisiautot, joiden tarkoituksena oli matkanteon jouhevoittaminen.
Jouhevaksi matkantekoa ei voi kuitenkaan kutsua. Kisajärjestäjät olivat hyvin tarkkoina, eikä vessataukoja varten tehdyillä pysähdyksillä noin vain pääse pois bussista. Vessaa kun ei busseissa ollut. Kuljettajakaan ei saanut nousta pois ohjaamosta ilman suojapukuisen henkilön lupaa.
Olympiakylään matkanneet olympiajoukkueet ja majoituksiinsa kisakuplassa siirtyneet median jäsenet oli tarkoitus eristää erillisiä busseilla omiin joukkoihinsa lennon jälkeen. Tämä ei aivan toteutunut.
Suomen joukkueen bussi pysähtyi perässämme samalle paikalle vessatauolle ja media sekä joukkueen jäsenet jonottivat kiltisti samaan vessaan lähes peräjälkeen. Toki kaikilla oli kasvoillaan jatkuvasti FFP2-maskit sekä turvaväleistä pidettiin myös huolta. Tilanne ei silti erityisen loogiselta vaikuttanut.
Viimein värikkäät Zhangjiakoun valosommitelmat ottivat väsyneet matkaajat vastaan pitkän päivän jälkeen. Matkaan Helsingistä päänäyttämölle kului lopulta 19,5 tuntia, joista 9,5 tuntia meni tutustuessa Kiinan koronaprotokollaan ja byrokratiaan.
Olympiamatka Kiinaan vaatii pitkää pinnaa ja melkoista omistautumista. Kun muistetaan myös, mitä kaikkien Kiinaan haluavien pitää tehdä etukäteen.
Kisoihin lähtevät ovat alkaneet syöttää terveystietoja erilliseen kännykkäsovellukseen kaksi viikkoa ennen kisoja. Tietoturva-asiantuntijoiden mukaan tietoturva-aukkoja sisältävässä sovellukseen on pitänyt joka päivä mitata kuumetta ja vastailla, onko ollut koronaan viittaavia oireita, kuten kurkkukipua, päänsärkyä tai haju- ja makuaistin menetystä. Kaikkien on luonnollisesti pitänyt täyttää Kiinaa varten myös perinpohjaiset lomakkeet, joissa hermojen kestävyys on ollut koetuksella.
Torstai oli paikallisille melkoinen koetinkivi, kun paikalle oli tulossa noin tuhat olympiavierasta. Ainakin suomalaiskokemusten perusteella torstain testi meni heti pieleen. Jäin miettimään, mitä tapahtuu, jos porukkaa tulee yhtä aikaa paikalle vielä enemmän?
Pekingin kisajärjestäjien jakamassa playbookissa, ohjekirjassa, kerrotaan, että kenttäprotokolla on mahdollisimman tehokas, jotta kentältä päästäisiin läpi ilman suurempia viivästyksiä. Voi todeta, että torstaina siinä ei onnistuttu.
Torstaina paikalle saapui iso osa Suomen joukkueesta, kun paikalle tuli muun muassa maastohiihto-, ampumahiihto- ja lumilautailumaajoukkueet sekä naisten jääkiekkomaajoukkue. Noin 60 urheilijan joukkoon kuuluivat lähes kaikki Suomen mitaliehdokkaat.
Suomen joukkueessa näkyi pitkän odottelun aikana tuskaisia eleitä, mutta asiaan osattiin suhtautua myös maltilla.
– Matkailu avartaa, ensimmäistä kertaa olympialaisissa kilpaileva hiihtäjä Jasmi Joensuu naureskeli laukkushow’n keskellä Yle Urheilulle.
Yllättikö tämä kaaos?
– On tässä on vähän ollut turhaa odottelua. Kyllä tämä tästä varmaan, Joensuu totesi säilyttäen positiivisuuden.
Hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Teemu Pasanen kertoi lentokentällä, että kaikesta kaaoksesta huolimatta kaikki sukset ja voidetavarat näyttävät saapuneen myös perille.
Vaikka ensimmäisen päivän kommelluksilla oli onnellinen loppu, ei Pekingin kisajärjestäjille voi missään nimessä antaa puhtaita papereita. Toiminta oli yllättävän huonosti organisoitu. Ollaan kuitenkin Kiinassa, jossa koneiston luulisi olevan rasvattu, kun maailman katseet kääntyvät talviurheilun suurimpaan tapahtumaan, olympialaisiin.
Lue myös:
Olympiajoukkueella erikoinen syy, miksi varapelaajat eivät matkaa Pekingiin: ei petipaikkoja