Naisten jääkiekon asema olympialaisissa on puhuttanut paljon Pekingin olympiaturnauksen aikana. Siitä lähtien, kun naisten jääkiekko on olympiaohjelmassa Naganosta 1998 ollut, finaalissa ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta pelanneet Kanada ja USA. Torinossa 2006 Ruotsi kiilasi finaaliin, jonka voitti Kanada.
Nyt Pekingissä olympiakultaa voitti Kanada, joka löi finaalissa USA:n 3–2. Alkulohkon voitti Kanada neljän ottelun maalierolla 33–5. USA oli toinen, maaliero 20–6. Naisissa alkulohkot on vieläpä jaettu tason mukaan niin, että A-lohkossa pelaavat viisi parasta, jotka kaikki pääsevät pudotuspeleihin.
Yle Urheilun asiantuntijat kommentoivat pronssiottelun jälkeen, että Suomen pelaajat ovat kehittyneet taktisesti ja fyysisesti, mutta lajitaidot eivät ole menneet eteenpäin sillä tavalla kuin muilla eurooppalaisilla joukkueilla.
Naisleijonat otti kolmannen olympiapronssinsa, mutta kahdessa USA- ja yhdessä Kanada-ottelussa Suomi teki kolme maalia, päästi 20. Esimerkiksi toimittaja Jussi Paasi kirjoitti kommentissaan, että Kanadan ja Yhdysvaltojen dominointi on naisten lätkälle piinaava ongelma, eikä haastajia löydy mistään.
Suomessa panostukset naisten jääkiekkomaajoukkueeseen viimeisimmän puolen vuoden aikana ovat olleet aiempaa suurempia. Tällä kaudella 31 naisleijonaa on saanut opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää urheilija-apurahaa, yhteensä yli 30 prosenttia koko talvikauden apurahoista.
Kansainvälinen olympiakomitea haluaa, että olympialajien valinnoissa vaalitaan tasa-arvoa, mutta Suomen jääkiekkoliiton tai Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n asenteet eivät tätä tue, sanovat kriitikot. Paasi kritisoi Naisleijonien pronssiottelun jälkeen, että vaikka Naisleijonat ovat talvikisojen mitalisampo, "arki naisten lätkässä on usein kuin Etelä-Suomen viime päivien sää, räntää ja vettä vuoron perään".
Harri Laiho kirjoitti puolestaan kommentissaan Ilta-Sanomissa, että IIHF:n näkökulmasta naiset ovat saaneet pysyä harrastetasolla, ja lajia edistävät panostukset ovat jääneet tekemättä. Laihon mukaan IIHF alleviivaa jääkiekon vahvaa mielikuvaa poikien ja miesten maailmana.
Ismo Lehkonen: Kaukana ihanteellisesta tilanteesta – kuin jalkapallossa vuosia takaperin
Pekingissä Yle Urheilun asiantuntijana toimiva Ismo Lehkonen allekirjoittaa näkemykset, mutta kokee, että asiaan on ratkaisuja. Ne vaativat kuitenkin edelleen muutoksia asenneilmapiirissä.
Missä mennään Suomessa naiskiekon arvostuksen osalta?
– Kaukana siitä, mikä ihanteellinen tilanne on. Muistan hyvin ajat, kun jalkapallossa naisten puolella oltiin vähän samanlaisessa tilanteessa kuin meidän jääkiekkonaiset tällä hetkellä. Väheksyttiin ja aliarvioitiin toimintaa, olosuhteet ja valmennus olivat vähän sitä ja tätä. Kovan savotan jälkeen kaikki alkoivat pikku hiljaa hyväksymään, että kyllähän naisetkin saavat pelata jalkapalloa, Lehkonen sanoo.
– Nyt me vielä jääkiekkopuolella olemme vähän siinä tilanteessa, että onko se oikein hyväksyttävää, kun naiset tai tytöt tulevat jäähalliin ja alkavat harjoitella siinä missä pojatkin. Kaikki lähtee arvokeskustelusta.
Lehkonen näkee, että aivan ensimmäisenä pitäisi pohtia sitä, millainen vaikutelma annetaan lajista innostuville tytöille ja naisille. Positiivinen vaikutelma siirtyy usein seuraaville sukupolvillekin, mutta negatiivinen asenne, väheksyntä ja jopa kiusaaminen voivat Lehkosen mukaan johtaa siihen, etteivät tytöt ja naiset halua olla mukana kiekossa – puhutaan sitten pelaajista, huoltajista, katsojista tai sponsoreista.
– Se negatiivinen kierre, joka nyt on, ei auta meidän lajia pätkääkään.
"Ovatko Montrealin hardcore-fanit siirtyneet Naisleijonien taakse?"
Negatiivisella kierteellä Lehkonen tarkoittaa esimerkiksi suhtautumista Naisleijoniin verraten, millaisista lähtökohdista Pohjois-Amerikan joukkueita lähdettiin haastamaan. Valmistautuakseen Pekingiin USA ja Kanada olivat laittaneet pystyyn ammattilaisjoukkueet, jotka asuivat ja harjoittelivat yhdessä sekä pelasivat poikajoukkueita vastaan saaden palkkaa.
– Kesken olympialaisten ja ennen kisoja median ja fanien suunnalta tuli melkoinen työntö. Rupesin ajattelemaan, että "ei saamari, ovatko Montrealin hardcore-fanit siirtyneetkin Naisleijonien taakse". Se paukutus oli julmaa. Tiedän tasan tarkkaan, millaisissa puitteissa, millaisissa pelimäärissä ja millaisia vastustajia vastaan meidän tyttö- ja naisleijonat joutuvat pelaamaan verrattuna kovimpiin vastustajiin, Lehkonen ruotii.
– Kanadan joukkueessa on kahdeksan Montrealin pelaajaa, ja Montrealin naiset sekä tytöt harjoittelevat samoissa olosuhteissa kuin Montreal Canadiens (NHL-seura), vertaa Lehkonen.
Miten tämä sitten on mahdollista? Sekä Suomessa että Kanadassa jääkiekon arvostus ja merkitys on korkealla tasolla.
– Kanadassa se jyvittyy myös naisten puolelle. He ovat ymmärtäneet jo aikoja, aikoja sitten, että jääkiekko on niin naisten kuin miestenkin peli. Kaikilla on oikeus pelata tätä peliä, Lehkonen vastaa.
Entä mitä sitten pitäisi määrätä lääkkeeksi Suomeen?
Suomen jääkiekkoliiton mukaan kaudella 2019–20 Suomessa oli hieman alle 5 000 nais- tai tyttöpelaajaa. Ringettessä heitä on noin 4 000. Jalkapallon puolella määrä ylitti viime vuonna 35 000.
Jos otetaan katsaus jalkapallon puolelle, on Jyväskylän yliopistossa tehty pro gradu -tutkielma (Anni Väisänen, 2019), jossa vertailtiin Ruotsin ja Suomen tyttö- ja naispelaajien määriä sekä sen taustatekijöitä. Suomessa harrastajamäärät ovat Ruotsia selvästi alhaisempia ja kehitys on ollut myöhäisempää, mutta Suomessakin "etenkin naisvaliokuntien toiminnalla sekä erilaisilla tyttöjen ja naisten jalkapalloon kohdistetuilla projekteilla saatiin harrastajamäärät kasvuun".
"Kaikkien seurojen pitää oikeasti hyväksyä nais- ja tyttökiekko"
Ismo Lehkonen muistuttaa, että tällä hetkellä jääkiekossa miesten ja poikien tarpeet eivät ole samat kuin tyttöjen ja naisten. Naisten puolella pitäisi lähteä ihan perusasioista liikenteeseen.
– Pistetään ensisijaisesti valmennus kuntoon. Sitten kaikkien seurojen pitää oikeasti hyväksyä nais- ja tyttökiekko siinä missä poikienkin. Puhutaan harjoitteluvuoroista sekä valmennus- ja pelaajapoluista. Pistetään nämä vimpan päälle kuntoon, niin alkaa tulla taitavampia ja taitavampia pelaajia.
– Sitten erikseen on maajoukkuepolku. Siinä on kaikista isoin jumppaaminen. Me tiedämme aika tarkkaan, mitkä ne kuusi parasta kentällistä ovat tyttö- ja naismaajoukkueissa. Heille pitää tarjota spesiaalivalmennusta. Lähdetään perusasioista ja -tarpeista liikenteeseen. Ykköseksi luistelu, että meidän tulevat naismaajoukkueen pelaajat luistelevat maailman parhaiten.
Seuraavana tulevat Lehkosen mielestä kiekonkäsittely- ja syöttötaidot. Kaikista tärkeintä olisi Lehkosen mukaan kuitenkin pelimäärien nostaminen leirityksen kautta.
– Siinä me jäämme tosi paljon pohjoisamerikkalaisia jälkeen, eli pelimäärissä vuositasolla.
Lehkonen ilmoittaa, ettei kaikki ole kiinni rahasta. Se, mikä voikin olla kaikista ratkaisevinta, on tahto.
– Törmään vähän väliä tuolla jäähallilla pieniin tyttöihin ja vähän isompiinkin, jotka katsovat kirkassilmäisenä ja sanovat, että "haluan olla uusi Susanna Tapani". No mitä minä voin tehdä? Voin tarjota heille valmennusapua. Se ei maksa minulle yhtään mitään.
– Tahdosta se on kiinni. Aika monessa perheessä se, joka pyörittää "firmaa", on nainen. Mitä enemmän me kohdellaan heitä paremmin ja annetaan positiivista boostia, totta kai meidän pitää ymmärtää, että se poikii tulevaisuudessa lajiin enemmän uusia tekijöitä. Pidetään positiivinen työntö päällä ja autetaan parhaalla tavalla uusia naiskiekkoilijoita pelaajapolulle, kuuluu Lehkosen toive.
Finalistit oudoksuvat tasoeron ihmettelyä – korostavat lajiliittojen merkitystä
Naisleijonien kapteeni, puolustaja Jenni Hiirikoski, 34, valittiin Pekingin olympialaisissa tähdistökentälliseen, jo kolmatta kertaa peräkkäin. Kokenut leijonakapteeni on valittu useita kertoja myös MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi.
Naisleijonat sai pronssiset mitalit jäällä torstaina USA:n ja Kanadan finaalin jälkeen. Myös Hiirikoski joutui vastaamaan sen jälkeen Ylen haastattelussa kysymykseen, kuuluuko naisten jääkiekko olympiaohjelmaan.
– Minun mielestäni kuuluu. Hirveä määrä työtä tehdään näiden mitalien takana. Tällä hetkellä vaan täytyy todeta, että esimerkiksi Kanada on tehnyt aivan mahtavaa työtä ja nostanut oman tasonsa. Täytyy vain nostaa hattua, kuinka he ovat panostaneet ja saaneet joukkueen liitoon. Muidenkin pitää ottaa oppia heistä ja saada sieltä omaan tekemiseen asioita.
Alla video Hiirikosken haastattelusta mitalienjaon jälkeen. Juttu jatkuu videon jälkeen.
Kanadan kapteeni Marie-Philip Poulin, 30, iski olympiafinaalissa kaksi osumaa. Hänestä tuli maailman ainoa jääkiekkoilija, joka on tehnyt maalin neljässä olympiafinaalissa.
– Naisten kiekko kuuluu kisoihin. Kaikki joukkueet ovat kehittyneet. Ei ole helppoa pelata täällä tai voittaa kultaa. Teemme töitä paljon tämän eteen, ja ansaitsemme olla täällä, Poulin sanoi finaalin jälkeen.
Suomen ja Kanadan tasoeroa Poulin kommentoi kohteliaasti.
– Kaikki ovat menneet eteenpäin. Mekin olemme, ja olemme työskennelleet sen eteen. Kansallisten liittojen tuki on olennaista. Kanadan jääkiekkoliitto keskitti meidät kuudeksi kuukaudeksi Calgaryyn harjoittelemaan täysipäiväisesti.
USA:n hyökkäjä Hilary Knight, 32, oli finaalin jälkeen luonnollisesti pettynyt.
Olympiakultaa ja peräti kahdeksan MM-kultaa voittanut Knight totesi, että olympialaisissa painotus on ymmärrettävästi yksilölajeissa, mutta naisten jääkiekolle on paikkansa ohjelmassa.
– Toivon, että laji jatkaa kasvuaan. Tänään Yhdysvalloissa ottelumme näkyi NBC:llä, mikä on mahtavaa ja lajimme sai uusia silmäpareja. Toivottavasti kasvu voi jatkua myös olympialaisten ulkopuolella, Knight pohtii.
Hänen mielestään on outoa kuulla, että muut laskevat esimerkiksi Suomen ulos kärkitaistosta, koska Suomi tarjosi olympiavälierässä kovan vastuksen. 2019 Espoon MM-kisoissa Suomi voitti välierässä Kanadan ja hävisi finaalissa USA:lle vasta rankkareilla. Tosin tuolloin pohjoisamerikkalaisten panostukset valmistautumisessa olivat eri luokkaa kuin nyt ennen olympialaisia.
Mikäli muut maat haluavat saavuttaa USA:n ja Kanadan tasoa, Knightin mielestä oleellista ovat panostukset toimintaan ja resursseihin, jotta pelaajilla on mahdollisuus kehittyä parhaalle tasolleen ruohonjuuritasolta lähtien.
Seuraavan kerran naiset pelaavat arvokisoissa loppukesästä. MM-mitalit ratkotaan Tanskan Herningissä ja Frederikshavnissa 26.8.–4.9.
Hilary Knightia ja Marie-Philip Poulinia haastatteli Mattias Simonssen.
Lue lisää: