15-vuotiaan Kamila Valijevan dopingkäry oli eittämättä yksi Pekingin olympialaisten mieleenpainuvimmista saagoista.
Taitoluistelun supertähti johdatti ensin Venäjän olympiaurheilijat joukkuekilpailun ykkösiksi ja teki ensimmäisenä naisena kaksi neloishyppyä olympiajäällä.
Palkintojenjakoa ei koskaan järjestetty. Kansainvälinen olympiakomitea perui tilaisuuden, koska tieto Valijevan positiivisesta dopingnäytteestä oli tullut julki. Joukkuekilpailu päättyi 7. helmikuuta, palkinnot piti jakaa kahta päivää myöhemmin.
Valijeva jäi kiinni trimetatsidiini-nimisestä aineesta, joka on ollut Maailman antidopingtoimiston Wadan kiellettyjen aineiden listalla vuodesta 2014.
Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin Cas myönsi Valijevalle kilpailuluvan dopinkärystä huolimatta. Valijeva sai siis kilpailla olympialaisten naisten yksinluistelussa, jossa hän sijoittui neljänneksi.
Nyt Casin verkkosivuille on ilmestynyt 41-sivuinen pöytäkirja olympialaisten aikaan tehdystä Valijevan dopingtapauksen päätöksestä ja sen perusteista.
Miksi Cas päätyi myöntämään Valijevalle kilpailuoikeuden? Yhtenä ratkaisevana tekijänä oli hänen asemansa suojeltuna urheilijana. Wadan antidopingsäännöstössä alle 16-vuotiaiden rangaistusasteikko trimetatsidiinistä on minimissään varoitus ja enintään kaksi vuotta kilpailukieltoa, kun taas 16-vuotiailla ja vanhemmilla sanktio on lähtökohtaisesti neljä vuotta.
Säännöissä on kuitenkin venäläisteinin kannalta suosiollinen aukko.
Vaikka KOK, Wada ja ISU olivat tyytymättömiä Valijevan ja hänen puolustuksensa selitykseen, joka tarjosi vain oletuksia trimetatsidiinin päätymisestä Valijevan elimistöön, Wadan säännöissä alle 16-vuotiaiden todistustaakka on myös löyhempi kuin aikuisten.
Cas toteaakin, että vaikka Wada on luonut alle 16-vuotiaille suojatun henkilön aseman, Maailman antidopingtoimiston säännöissä on aukko mitä tulee ennen tuomiota langetettavaan väliaikaiseen kilpailukieltoon.
Casin paneelin mukaan alaikäisen urheilijan syyllisyyden asteen osoittaminen on äärimmäisen haastavaa, minkä vuoksi lopullinen tuomio asettuu todennäköisesti rangaistusasteikon alapäähän. Valijevan tapauksessa tämä voisi tarkoittaa varoitusta tai muutaman kuukauden kilpailukieltoa. Koska dopingtapausten käsittely vie yleensä useita kuukausia, Casin mukaan ei olisi lainopillisesti hyväksyttävää, että väliaikainen kilpailukielto olisi pidempi kuin lopullinen tuomio.
Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.
Päätöksen pääpaino oli kuitenkin siinä, ettei urheilija ollut syypää näytteensä pitkittyneeseen käsittelyyn ja sen tuloksen julkaisuun kesken olympiakisojen. Tämän vuoksi Valijevalla ei ollut Casin mukaan mahdollisuutta puolustautua asianmukaisesti, kuten pyytää B-näytettään analysoitavaksi ja olla itse valvomassa näytteen analysointia.
Näihin tietoihin kansainvälisen urheiluyhteisön oli tyytyminen kisojen jatkuessa. Valijeva voitti lyhytohjelman mutta epäonnistui pahoin vapaaohjelmassaan, minkä vuoksi hän putosi mitaleilta neljänneksi.
Aineen määrä julki
Kolme viikkoa myöhemmin Casin verkkosivuille ilmestyi 41-sivuinen pöytäkirja olympialaisten aikaan tehdystä Valijevan dopingtapauksen päätöksestä ja sen perusteista.
Pöytäkirja sisältää yksityiskohtaisen selvityksen kaikilta tapauksen osapuolilta. Uutena asiana käy ilmi muun muassa Valijevan dopingnäytteestä löytyneen trimetatsidiinin määrä. Se oli 2,1 nanogrammaa millilitrassa.
Valijevaa edusti käsittelyssä hänen äitinsä, jonka mukaan trimetatsidiini olisi voinut joutua Valijevan elimistöön epähuomiossa. Äidin mukaan Valijeva käytti samoja astioita kuten juomalasia isoisänsä kanssa, joka syö trimetatsidiiniä sydänoperaation jälkihoidossa. Käsittelyssä näytettiin myös video, jolla isoisä kuskasi Valijevaa harjoituksiin. Autossa näkyi Trimetazidine MV -lääkepakkaus.
Omassa valituksessaan Maailman antidopingtoimisto Wada kuitenkin huomautti, ettei puolustuksella ollut esittää reseptiä, jonka mukaan lääkäri olisi määrännyt Valijevan isoisälle trimetatsidiiniä.
Valijevan puolustus käytti pitoisuuden osalta esimerkkinä puolalaisen tutkijaryhmän työtä. Siinä urheilijoille syötettiin 35 milligramman normaaliannos, jonka johdosta urheilijoiden dopingnäytteiden pitoisuus oli seuraavana päivänä 966–9 000 nanogrammaa millilitrassa.
Suomen antidopingtoiminnasta vastaavan Suekin lääketieteellisen asiantuntijan Pekka Rauhalan mielestä Valijevan 2,1 nanogrammaa millilitrassa on erittäin alhainen, mikä ei kuitenkaan poista mahdollisuutta trimetatsidiinin pitkäaikaisesta käytöstä.
– Aineen määrä on hyvin pieni. Se on aika lähellä sitä, pystytäänkö sitä edes mittaamaan. On mahdollista, että kyse on aiemman käytön jäämästä, aiemmasta normaaliannoksisesta käytöstä. Eli ajan kuluessa pitoisuudet ovat laskeneet, Rauhala sanoo.
Ennen 23.–25. joulukuuta käytyjä Venäjän mestaruuskisoja Valijeva testattiin 30. lokakuuta, kisojen jälkeen 13. tammikuuta ja Pekingin olympialaisissa 7. helmikuuta. Nämä näytteet olivat puhtaita.
Rauhalan mukaan pieni pitoisuus jäättää auki mahdollisuuden myös sille, että aine olisi päätynyt Valijevan elimistöön kontaminaation kautta.
– Jos pitoisuudet olisivat olleet yli 1 000 kertaa suurempia, ei voitaisi puhua kontaminaatiosta. Nyt tulos jätti tämän ikkunan auki, Rauhala sanoo.
Julkisuudessa esillä olleelle vesilasiselitykselle Rauhala ei tällä tietoa lämpene.
– Pelkästä samasta lasista juominen ei riitä, vaan sylkeä pitäisi olla kohtuullisen paljon.
Laboratoriolle pyyhkeitä
Tukholmalainen antidopinglaboratorio sai Casilta kritiikkiä, sillä laboratorion toiminta oli tavanomaista hitaampaa. Sen vuoksi tieto Valijevan positiivisesta näytteestä saatiin vasta 44 päivää testauksen jälkeen, kesken Pekingin olympiakisojen. Siinä välissä Valijeva oli ehtinyt antaa näytteet 13. tammikuuta ja 7. helmikuuta ja saada negatiiviset tulokset molemmista.
Wadan virallisissa toimintaohjeissa kerrotaan, että urheilijan tulisi saada testituloksensa 20 päivän sisällä näytteenannosta ja että kyseinen takaraja voidaan ylittää vain poikkeustapauksissa. Casin päätöksessä Wadan edustajat vetosivat, että 20 päivän raja on laboratorioille vain suositus ja että Valijevan odotus oli linjassa usein ilmenevien käsittelyaikojen kanssa.
Casin paneeli ei pitänyt Wadan perusteita vakuuttavina. Paneeli päätyi ripittämään Wadaa, että se edellyttää urheilijoita olemaan korkean valmiuden tilassa, mutta suhtautuu itse koodistoonsa löyhästi. Vaikka näytteet käsitellään nimettömästi, Casin paneeli nuhteli Wadaa hidastelusta olympialaisten kynnyksellä ja kun kyse oli testauksen kannalta merkittävästä valintakilpailusta, taitoluistelun Venäjän mestaruuskisoista.
Cas ei pitänyt myöskään uskottavana tukholmalaisen laboratorion selitystä, jonka mukaan näytteen analysoinnin viivästyminen johtui koronaviruksen aiheuttamasta henkilöstövajeesta.
Casin paneeli totesi, että laboratorion hidastelun takia Valijevalla ei ollut mahdollisuutta muodostaa asianmukaista puolustusta koskien hänen asettamistaan väliaikaiseen kilpailukieltoon.
Mikäli Valijeva olisi saanut dopingnäytteensä tuloksen 20 päivän sisällä, tapaus olisi ehditty käsitellä ennen Pekingin olympialaisia. Wadan sääntöjen mukaan A-näytteen valmistumisen jälkeen urheilijalla on seitsemän päivää aikaa saada puolustustaan varten kirjallinen selvitys, mitä A-näyte on sisältänyt. Urheilijan on ilmoitettava 15 päivän sisään, hyväksyykö hän A-näytteen tuloksen vai haastaako hän antidopingviranomaiset tutkimaan saman näytteen toisen version, niin sanotun B-näytteen.
Edellä mainitut heikkoudet Valijevan tapauksen käsittelyssä olivat avainasemassa, kun Cas myönsi luistelijalle kilpailuoikeuden Pekingissä. Vetoomustuomioistuin alleviivasi vielä, ettei sen tarvinnut edes ottaa huomioon Valijevan ja hänen taustajoukkojensa todistuksia.
Niitä käsitellään tapauksen lopullisesti ratkaisevassa pitkässä Cas-käsittelyssä, jonka ajankohta ei ole vielä selvillä.
Lue myös: