Odottavan aika on pitkä. Kanadassa jääkiekkouniversumin suurimman pokaalin palaamista lajin kotimaahan on odoteltu 29 vuoden ajan. Montreal Canadiens on edellinen kannun Kanadaan tuonut joukkue – Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin edustama Los Angeles kaatui loppuottelusarjassa kesällä 1993.
Lähellä on käyty sittemmin useampaankin otteeseen. 1994 Vancouver taipui New York Rangersille vasta seitsemännessä pelissä, kuten taipui Bostonille kesällä 2011. Miikka Kiprusoffin, Toni Lydmanin ja Ville Niemisen edustama Calgary hävisi Stanley Cupin loppuotteluiden seiskapelin Tampalle kesällä 2004.
Nyt vaahteralehti saattaa taas olla kovaa valuuttaa, ja tälläkin kertaa katseet kääntyvät Calgaryyn.
NHL:n siirtotakaraja umpeutui Suomen aikaa maanantaina illalla, ja Calgary oli yksi siirtomarkkinoiden voittajista. Flames oli jo aiemmin hankkinut Montrealista Tyler Toffolin, joka on ehtinyt osoittautua loistavaksi lisäksi joukkueeseen.
Tämän lisäksi Flames vahvisti hyökkäyskalustonsa pohjaosia Calle Järnkrokin ja Ryan Carpenterin kaltaisilla hyvillä, kokeneilla yleispelaajilla. Järnkrok pelasi Stanley Cupin finaaleissa kesällä 2016 Nashvillen ja Carpenter kesällä 2018 Vegasin kanssa. Näiden lisäysten kanssa Calgarylla on kaikki eväät pitkään kevääseen.
Calgary on identiteetiltään kuin tehty pudotuspeleihin. Äärimmäisen sitoutunut ja yhtenäinen ryhmä lähestyy peliä puolustuksen kautta, mutta samaan aikaan sillä on paljon hyökkäysvoimaa joukkueessaan. Ykköstykki Johnny Gaudreau pelaa elämänsä jääkiekkoa. Etenkin hyökkäyskalustossaan Calgarylla on viimeisten siirtojen kautta huima syvyys.
Puolustajat ovat tässä joukkueessa enemmänkin perinteisesti puolustajia, eivät Cale Makarin kaltaisia välihyökkääjiä. Tämän lisäksi Flamesilla on läntisen konferenssin pudotuspelijoukkueista ylivoimaisesti paras maalivahti, ruotsalainen Jacob Markström.
Monet pitävät Coloradoa – syystäkin – lännen suurimpana suosikkina, mutta jos Calgary ja Colorado osuvat konferenssifinaalivaiheessa toistensa tielle, rodeokaupungin porukkaan kannattaa suhtautua suurella vakavuudella, sillä päävalmentaja Darryl Sutterilla on jo pari sormusta taskussaan.
Ongelmakohtiin ratkaisuja
Toinen erinomaista työtä kaupoilla tehnyt seura oli Minnesota.
Se, mitä Wild-GM Bill Guerin siirtoikkunan sulkeutumisen alla teki, pohjautui pitkälti viime kevääseen. Seura halusi tuoda sisään pelaajan auttamaan yskinyttä alivoimapelaamista. Tähän tarkoitukseen seura hankki San Josesta peruspuolustaja Jacob Middletonin.
Kovin liike nähtiin silti maalivahtiosastolla. Guerinilla oli todennäköisesti tuoreessa muistissa, miten Minnesota oli menneenä keväänä tappiolla ottelusarjassa Vegasia vastaan voitoin 1–3 yksinomaan Vegasin Marc-Andre Fleuryn silmittömän maalivahtipelin ansiosta. Kanadalaisvahti oli päästänyt neljään ensimmäiseen otteluun neljä osumaa ja tämän GSAA-lukema huiteli kymmenen päällä. GSAA mittaa maalivahdin pelastamien maalien määrää suhteessa liigan keskitasoon. Nyt Fleury edustaa Minnesota Wildia.
Minnesota ei myöskään ole unohtanut, miten Vegas jyräsi lopulta sen yli kovuudella. Tätä ajatellen Anaheimista hankittiin Nicolas Deslauries. Vaikka siirto ei heilauta isosti viisaria tai kerää suuria otsikoita, kovuuden hankkiminen oli Guerinilta hyvä ratkaisu. Coloradosta napattu Tyson Jost korvaa menetetyn Victor Raskin hyvin.
Ne osa-alueet, joihin Minnesota halusi vahvistusta, niihin se sitä sai. Hyvää työtä.
Barkoville huippuluokan vieruskaveri
NHL:n virallinen suomalaisjoukkue Florida on niin ikään nostettava onnistujien joukkoon.
Määrällisesti Panthers ei hevostellut markkinoilla ylen määrin, mutta teki tarvittavat ja odotetut lisäykset rosteriinsa. Philadelphiasta kaapattu 1 000 ottelun hyökkääjäveteraani Claude Giroux tuo Aleksander Barkovin ketjuun ylivoimapeliä myöten valtavan lisäarvon osaamisen ja kokemuksen kautta. Silti pidän perusluuta Ben Chiarotin hankintaa jopa tärkeämpänä.
Florida maksoi monen mielestä Chiarotista jopa hieman ylihintaa, mutta sillä ei lopulta ole merkitystä. Stanley Cup -ikkuna on nyt auki, joten merkkejä on oltava valmis liikuttelemaan. Chiarotille oli ottajia muuallakin, ja juuri tällaista jämäkkää peruspuolustajaa Panthersin kiistatta kevyehkö puolustuskalusto kipeästi kaipasi. Pudotuspeleissä kovuus on edelleen arvossaan.
Tässä kohtaa kuvaan astuu myös Suomesta hankittu Petteri Lindbohm. Pelkästään kivasti kiekottelemalla Florida ei voita Stanley Cupia. Etenkin omalla alueella tarvitaan lihasta, kovuutta ja halua tuottaa hieman kipuakin. Armottoman kovassa itäisessä konferenssissa tämä korostuu. Siksi Chiarotin nappaaminen oli tärkeä ja onnistunut liike.
Uskomatonta, mutta totta: GM Bill Zito on tehnyt alle kahdessa vuodessa Florida Panthersista Stanley Cup -ehdokkaan.
Lehkonen suomaisten suosikkisiirto
Eikä unohtaa sovi Coloradoa, joka teki suomalaisittain kovimman pelaajakaupan nappaamalla monen seuran tavoitteleman Artturi Lehkosen Montrealista. Sähäkkäliikkeinen, työteliäs ja luotettava Lehkonen sopii Coloradon pelitapaan kuin nenä päähän ja turkulainen tuo varmasti ryhmään merkittävän lisäarvon.
Siirto on Coloradolle maukas etenkin siitä syystä, että Lehkonen on pelannut kuluvalla kaudella Kanadan puolella elämänsä jääkiekkoa.
Aiemmin GM Joe Sakic nappasi Anaheimista kovaotteisen peruspuolustaja Josh Mansonin, joka tuo kaivattua lihasta lumivyöryporukan alakertaan. Colorado olisi ollut vahva ilman näitä siirtojakin, mutta nyt se on entistäkin hankalampi voitettava. Seura ei rohmunnut markkinoilta määrällisesti paljoa, mutta otti kaksi omiin tarpeisiinsa merkittävää pelaajaa.
Torontolle ja Edmontonille luu käteen
Jos pitäisi sanoa, ketkä olivat maanantain pettymyksiä, esiin on nostettava kaksi seuraa: Toronto ja Edmonton.
Toronto hankki jo aiemmin Harri Säterin Suomesta, mutta joutui käyttämään tämän siirtolistan kautta. Ja kuinkas ollakaan, Arizona nappasi Säterin listalta. Tilanne oli Leafsille painajainen, sillä umpisurkeasta maalivahtipelistä läpi sydäntalven kärsinyt joukkue joutuu pudotuspeleihin ilman laadukasta maalivahtia, ja siltä pohjalta menestyminen on käytännössä mahdotonta.
Leafs vahvisti ryhmäänsä laadukkaalla veteraanipuolustaja Mark Giordanolla ja syvyyshyökkääjä Colin Blackwellilla, mutta maalivahtipommin pamahtaminen käsiin on seurajohdolta massiivinen epäonnistuminen.
Vahvasti ei mennyt myöskään Edmontonissa, joka on edelleen liiaksi parin kärkiketjunsa varassa. Samaan aikaan, kun Coloradon, Calgaryn ja Minnesotan kaltaiset kilpailijat ympärillä vahvistivat joukkojaan, Oilers joutui tyytymään 31-vuotiaaseen syvyyssentteri Derrick Brassardiin.
Lue myös: