Tero Pitkämäki - Kunniakierros -dokumentti julkaistaan TV2:ssa ja Yle Areenassa sunnuntaina. Tässä jutussa nähdään esimakua dokumentista, kun Pitkämäki ja hänen lähipiirinsä kertaavat keihäänheittäjän uran merkittävimmät hetket.
Ennätyskesä ja elämän rakkaus
Tero Pitkämäki heitti ennätyksensä 91,53 Kuortaneen Eliittikisoissa 26. päivä kesäkuuta 2005. Tulos parani kertaheitolla yli viisi ja puoli metriä, eikä syynä suinkaan ollut pelkästään mainiosti sujunut talven harjoituskausi.
Hän oli viikkoa aiemmin tutustunut tulevaan avopuolisoonsa ja lastensa äitiin Niina Keloon. Vastarakastunut kaksikko tapasi toisensa ensimmäistä kertaa pariskuntana Kuortaneen kisoissa, joissa myös Kelo oli urheilijana mukana.
– Että ei ollut ainoastaan tulos mielessä, kun menin kisapaikalle, Pitkämäki virnistää.
Pitkämäen mukaan tuoreella rakkaudella oli keskeinen rooli ennätysheitossa.
– Sanoisin, että sillä oli isokin merkitys, että olin just rakastumaisillaan. Ajatukset eivät olleet pelkästään keihäänheitossa ja suorituksesta tuli mahdollisimman rento, eikä siinä ollut yhtään yliyrittämistä. Se on yksi iso tekijä, että sinä päivänä rävähti semmoinen tulos.
Pitkämäen ura jatkui ennätysheiton jälkeen vielä lähes 15 vuotta, mutta koskaan hän ei kilpailutilanteessa heittänyt enää pidemmälle.
– Joskus Teron kanssa vitsailtiinkin, että pitäisikö Teron taas rakastua. No, hyvä minulle, että niin ei ole käynyt, Niina Kelo naurahtaa.
– Esimerkiksi vuonna 2007 olin paljon kovemmassa kunnossa, mutta en saanut keihästä lähtemään enää niin puhtaasti kuin silloin. Se oli kovin huippuonnistuminen urallani sen hetkiseen suorituskykyyn ja -tasoon nähden, Pitkämäki arvioi.
Kotikisojen jättipettymys oli onnekas sattuma
22-vuotias Pitkämäki lähti MM-kotikisoihin Helsinkiin vuonna 2005 suurena ennakkosuosikkina. Aiemmin samana kesänä syntynyt ennätys (91,53) oli sen hetkinen maailmantilaston kärkitulos. Nuori heittäjä oli yksi harvoista kotikisojen suomalaisista mitalitoivoista.
– Olin tehnyt viikkoa aikaisemmin urani parhaan heittoharjoituksen. Taisin heittää 89,5 metriä treeneissä. Sen olisi voinut jättää tekemättä ja säästää MM-kisoihin, jos jälkeenpäin ajattelee, Pitkämäki pohtii nyt.
Jos kaikki olisi mennyt kuin sadussa, Pitkämäki olisi kruunattu maailmanmestariksi jo Helsingin kaatosateessa. Kaikki näyttikin hyvältä vielä karsinnassa, jossa suomalainen heitti yli karsintarajan heti ensimmäisellään.
Finaalissa vasemmalta puhaltanut tuuli sotki tekniikan, eikä keihäs lentänyt kuin reilut 81 metriä. Maailmantilaston ykkösmies jäi neljänneksi, mikä sillä hetkellä tuntui maailmanlopulta.
– Tuntui kuin olisin pettänyt koko Suomen.
Vähänpä mies silloin tiesi, että karvas neljäs sija olikin suuri onnenpotku.
– Jälkikäteen ajateltuna oli hirveän hyvä, että tämmöinen epäonnistuminen tuli uran alkuvaiheessa. Jos olisin siinä voittanut MM-kullan ja saanut kaiken, niin luulen, ettei ura olisi jatkunut niin pitkään. Motivaatio olisi varmasti hyytynyt. Kasvattava epäonnistuminen oli kova juttu, Pitkämäki analysoi.
Osakassa uran pahin ahdistus
Pitkämäen komean uran kruunu on Osakassa vuonna 2007 voitettu maailmanmestaruus. Samoihin kisoihin osui myös uran pahin alho.
Heittäjä tunsi olonsa niin synkäksi, että harkitsi jopa finaalin jättämistä väliin. Syynä tähän oli heikosti mennyt karsinta, joka murensi suomalaisen itseluottamuksen täysin. Pitkämäki sai vaivoin heitettyä yli 80 metriä, mutta selvisi kuitenkin loppukilpailuun viimeisten joukossa. Välipäivät ennen finaalia kuluivat synkistellen.
– Olin aika masentunut kaveri. Lähettelin kotiin Niinalle ja heittokavereille viestejä, että ei tästä tule mitään ja kannattaako sinne finaaliin edes mennä, Pitkämäki kertoo.
– Jopa isä Esko soitti, että mitä tuon pojan kanssa pitäisi tehdä, Pitkämäen valmentaja Hannu Kangas muistelee.
– Kelailin siinä samalla jotain vanhoja heittovideoita ja totesin, että ei, nuo heitot ovat kaukana, Pitkämäki jatkaa.
Ongelmat alkoivat oikeastaan jo ennen MM-kisoja, kun kuukautta aikaisemmin Pitkämäen keihäs osui ranskalaisen pituushyppääjän Salim Sdirin kylkeen Kultaisen liigan osakilpailussa Roomassa. Osakaan saapui henkisesti lukkiutunut urheilija.
– Meinasin jopa karsiutua Lappeenrannan Kalevan kisoissa karsinnoissa, että ei siinä kovin tasapainossa oltu. Kyllä se näkyi sitten myös Osakan karsinnassa.
Pitkämäki kokosi itseään muutaman päivän läheistensä tuella ja lopun tiedämmekin. Osakan pimenevässä syyskuun illassa Nagai-stadionia juoksi tuore maailmanmestari Suomen lippu harteillaan.
Loppu lähellä
Syksyllä 2012 Pitkämäki suuntasi asuntoauton nokan kohti Lappia. Keihäänheittäjä vaelsi pohjoisen maisemissa, eikä kuuteen viikkoon miettinytkään urheilua. Tai mietti, mutta lähinnä uransa lopettamista. Ura oli pitkään ollut laskusuunnassa ja viimeinen niitti oli Lontoon olympiakisojen neljäs sija tuloksella 82,80.
– Se on amatöörimäisin suoritus minulta koko uralla. Olin hyvin lähellä lopettaa sen jälkeen, Pitkämäki kertaa.
Oma suoritus ei kenties olisi harmittanut niin paljon, jos olympiakultaa ei olisi viety alle 85 metrin heitolla.
– Se on ollut ilman muuta minulle hankalin paikka uralla. Vieläkin harmittaa, että en pystynyt heittämään edes yhtä pidempää heittoa. Pitkään kummitteli unissa se Lontoon olympiafinaali. Että vielä on yksi heitto jäljellä. Mä muistan sen tunteen, kun oli karmea herätä siihen. Aina se sama pettymys uudestaan.
Loppukausi Lontoon jälkeen oli Pitkämäeltä hyvä. Hän heitti kahdessa Timanttiliigan kilpailussa ja voitti ne molemmat. Se ei mieltä lämmittänyt, kun unissa pyöri Lontoon olympiafinaali ja heittämättä jäänyt kultamitaliheitto.
– No, tulihan se viikko sen jälkeen, heitin Tukholmassa melkein 87, Pitkämäki hymähtää lakonisesti.
Pitkällisen harkinnan jälkeen Pitkämäki päätti vielä yrittää ja jatkaa uraansa. Onneksi, koska sen jälkeen hän voitti vielä kolme arvokisamitalia ja heitti Portugalin leirillä keväällä 2013 elämänsä pisimmän heiton.
Uran paras suoritus oli viides sija
Pitkämäki saavutti vuosina 2006–2015 seitsemän arvokisamitalia. Se on enemmän kuin yhdelläkään toisella suomalaisella keihäänheittäjällä. Siksi on vähintäänkin yllättävää, kun Pitkämäki kertoo, että uran paras suoritus oli Lontoon MM-kisojen viides sija vuonna 2017.
– Suoriuduin arvokisamittarilla parhaiten omaan kuntooni nähden Lontoossa, Pitkämäki tarkentaa.
Heittäjä oli kärsinyt kovasta flunssasta useamman viikon juuri MM-kisojen alla. Kunto ei kestänyt edes verryttelyä, jonka Pitkämäki jätti kokonaan tekemättä.
– Se oli ainoa arvokisa, johon menin täysin omien tuntemusten mukaan.
Pitkämäki heitti kolmannella yrityksellään 86,94, mikä riitti kovatasoisessa kilpailussa viidenteen sijaan. Mitaliin olisi vaadittu yli puolitoista metriä enemmän.
– Se oli ammattilaisuuden näyte. Sain maksimit ulos, mitä sillä hetkellä oli otettavissa.
Tero Pitkämäki voitti pitkälle toistakymmentä vuotta kestäneellä ammattilaisurallaan seitsemän arvokisamitalia ja ainoana suomalaisena Timanttiliigan lajikohtaisen kokonaiskilpailun vuonna 2015. Hänet valittiin kolme kertaa vuoden urheilijaksi.
Hän kertoo tuoreessa Tero Pitkämäki - Kunniakierros -dokumentissa yllättävistä taustoista menestyksen hetkillä. Dokumentti esitetään Yle TV2:lla ja Yle Areenassa sunnuntaina 17.4. klo 19.15. Katso dokumentin traileri alta.
Lue myös: