Suomen maajoukkueen avainhyökkääjät Oona ja Veera Kauppi ovat kaksinkertaisia Ruotsin naisten salibandymestareita, mutta lauantaina 16 000 silmäparia vetävässä Tukholman Globenissa pelattava naisten sarjan loppuottelu saa menestyneet ja lähes kaiken kokeneet salibandytähdet hurmokseen.
Kaupin sisarukset ovat olleet voittamassa kaksi edellistä Ruotsin mestaruutta, mutta ensimmäinen tuli koranaviruksen takia kabinettipäätöksellä ja toinen ilman yleisöä.
– Tämä on minun neljäs vuoteni Ruotsissa ja vasta tämä on ensimmäinen oikea mestaruusfinaalini. Tosi pitkään olen odottanut, että pääsen kokemaan tämän. Koronasta ei haluaisi puhua, mutta sen jälkeen tuntuu mahtavalta päästä pelaamaan toivon mukaan täydelle hallille. Olen kerran voittanut mestaruuden pelaamalla, mutta lauantai on uusi kokemus. En usko, että Gävle oli mitään tähän verrattuna, Oona Kauppi innostuu.
Naisten Superfinaalissa nähdään sinivalkoisia voittajia varmuudella, koska molemmissa joukkueissa pelaa suomalaisia. Kaupin siskosten lisäksi Thorengruppenia edustavat puolustaja My Kippilä ja hyökkääjä Tuulia Aho, vastapuolen Pixbon leirissä mestaruudesta unelmoivat puolestaan puolustaja Laura Manninen ja sentteri Mia Karjalainen.
Yli sata maaottelua pelannut Karjalainen, 34, on ilmoittanut päättävänsä mittavan peliuransa finaaliin.
– Molemmissa joukkueissa vilisee aika monta maajoukkuepelaajaa. Kyseessä on peli, jota menisin itsekin mieluusti katsomaan, jos en olisi itse pelaamassa. Huikea ottelu on luvassa, kun kaksi huippujoukkuetta iskevät yhteen, ja ne ovat täynnä tähtipelaajia.
Kaupin siskokset olivat joukkueensa sankareita vuosi sitten, kun Thorengruppen vei Ruotsin salibandymestaruuden Gävlessä tyhjien katsomoiden edessä. Uumajalaisseura kaatoi tuolloin Superfinaalissa Pixbon maalein 5–4. Kaupin tähtikaksoset nousivat ratkaisurooliin, kun joukkue kipusi 2–3-tappiolta voittoon päätöserässä Oonan yhdellä ja Veeran kahdella maalilla.
– Viime vuoden finaali tuntui kentällä ihan huikealta, vaikka tunnelma ei ollut tietysti sama, mitä se tulee olemaan nyt. Oli upeaa pelata, kun tultiin viimeisessä erässä rinnalle ja sitten ohi. Uskon, että se on etu lauantaita ajatellen, että meillä on tuollainen kokemus alla, Oona Kauppi tuumi.
Pelkästä harjoittelusta vahva tunnelataus
Oona Kauppi toteaa, että Globenissa pelaaminen on asia, joka pitää päästä itse kokemaan.
– Jo pelkkä harjoittelu siellä ilman yleisöä loi aikamoisen fiiliksen. Heti tuli odottava tunne. Tällaisiin finaalipeleihin ei ole pelaajana vaikea latautua. Viime vuoden finaalissa tunnelma piti luoda ihan itse. Veikkaan, että lauantai on minullekin ihan uusi kokemus ja siksi pidän sitä "oikeana" finaalina.
Ruotsin Superfinaali on lajin tasokkain mittelö salibandyn seuratasolla.
– Kyllä minä sanoisin, että tämä on maailman ykköstapahtuma. Kun katsoo katsojalukuja ja pelaajia, jotka siinä pelaavat. Sanoisin, että edessä on uran isoin peli, vaikka tietysti MM-finaalitkin ovat isoja tapahtumia.
Miten Oona Kauppi kuvailisi Superfinaalin ja MM-finaalin eroja?
– Tietysti unelmoin maailmanmestaruudesta, enkä vähättele mitenkään MM-kisoja. Salibandyn MM-kisoissa pelaaja elää kuplassa sen puolitoista viikkoa, eikä siinä ehdi miettiä yhtään niitä pelejä. Tässä mestaruusfinaalissa on kuitenkin ollut koko viikko aikaa latautua ja pohtia yhtä koitosta. Painemielessä ottelu on varmasti yksi uran isoimmista, jossa olen saanut olla mukana. Kokemuksena Superfinaali on ihan ainutlaatuinen.
Länsinaapurin urheiluihmiselle ei jää huomioimatta, kuinka isosta tapahtumasta on kyse.
– Täällä ikään kuin kaikki Ruotsin salibandyihmiset kokoontuvat yhteen ja kaikesta näkee, että väki odottaa tosi paljon peliä. Myös mediassa keskustellaan koko viikon ajan paljon ottelusta ja nostetta riittää. Vain MM-kisoissa kokee edes vähän samanlaista, Oona Kauppi päättää.
Lue myös: