Ruotsissa Luulaja ja Brynäs laittoivat tänä keväänä naisten jääkiekkoliigan ennätyksiä uusiksi, kun SDHL-finaalit vetivät hallit täyteen.
Joukkueet saivat pelata finaalisarjansa jokaisen ottelun monituhatpäisen yleisön edessä. Ratkaisevassa loppuottelussa nähtiin sarjan yleisöennätys, kun Gävlessä lehtereille ahtautui 7 765 katsojaa. Pudotuspeleissä Brynäsin kotiotteluissa vieraili yhteensä yli 25 000 katsojaa.
Ruotsin kaltaisesta yleisöryntäyksestä voidaan silti Naisten Liigassa vain haaveilla, vaikka finaalisarjassa nähtiin viisi herkullista finaalikamppailua. Finaalisarja keräsi kaikkiaan 1 934 katsojaa.
– Olisihan se erittäin hienoa, mutta se ei tunnu tällä hetkellä realistiselta. Ruotsissa kulttuuri naisten kiekossa on aivan eri asia. Meillä on paljon miesten liigajoukkueita, jotka eivät saa sellaisia yleisömääriä, Kiekko-Espoon manageri Jarkko Malm huomauttaa.
Eikä se olisi mahdollistakaan, sillä Kiekko-Espoo pelasi finaalisarjan kotiottelunsa tutussa kotikaukalossaan, Tapiolan harjoitushallissa. HIFK:n kotihalli on puolestaan Pirkkolan uusi jäähalli.
Kumpaankaan ei mahdu katsojia edes tuhatta. Sellaista yleisömäärää seurat eivät tosin edes tavoittele.
– Haluamme pelata omassa uudessa hallissamme. Kaukalo ja ympäristö sopivat meille, emmekä nyt harkinneet vaihtoehtona Helsingin jäähallia, HIFK:n joukkueenjohtaja Johanna Sandqvist kertoo.
Myöskään Kiekko-Espoo ei harkinnut pelaavansa finaaleja samassa rakennuksessa sijaitsevan Tapiolan areenan puolella, missä seuran miesten joukkue pelaa.
– Jos meillä on koronan jälkeen ollut reilusti alle 100 katsojaa per peli, kuulostaa epärealistiselta, että saisimme yhtäkkiä sinne 1 200 katsojaa. Eikä 1 200 katsojalla peitettäisi kustannuksia, jotka siitä tulisivat, Jarkko Malm sanoo.
– Se on eri kokoinen kaukalo ja erilainen jää. Nämä ovat pieniä asioita, joita ei katsomosta huomaa, mutta pelaajalle ovat isoja asioita. Tähtäämme Suomen mestaruuteen. Emme voi antaa yhtään periksi naapurille.
Kiekko-Espoon puolustaja Tea Villilä on samoilla linjoilla.
– Kokisin, että jos siirtyisimme areenalle pelaamaan finaaleja, se olisi meille vieraskaukalo.
Ikävä oravanpyörä
Mitä pitäisi tapahtua, että Pirkkolan ja Tapiolan harjoitushallin kaukalot jäisivät liian pieniksi yleisölle ja Suomessa nähtäisiin Ruotsin kaltainen katsojaryntäys?
Paljonkin, sanoo Kiekko-Espoon takalinjoilla yli 200 liigaottelun kokemuksella operoiva Villilä. Hän vertaa tilannetta oravanpyörään.
– Koska meillä ei ole näkyvyyttä, ei ole yleisöä. Yhteistyökumppanit eivät ehkä halua lähteä yhteistyökumppaneiksi, koska meillä ei ole näkyvyyttä. Sitä kautta ei tule myöskään rahaa, jolla saisi näkyvyyttä.
– Ymmärrän, että maajoukkuetasollakin on pakko menestyä, että voi ansaita näkyvyyden, mutta kyllähän maajoukkue on osoittanut pärjäävänsä.
Villilä toivoisi, että seurat eivät joutuisi tekemään kaikkea yksin, vaan saisivat liitolta tukea esimerkiksi sponsoreiden hankintaan.
– Meillä on monta vuotta ollut tilanne, että pelaajat saavat hankkia sponsoreita, mikä tarkoittaa käytössä, et hei yritys X, haluaisitko antaa rahaa, jotta voisin pelata, koska maksan 1 500 euroa kaudessa. Se on vähän kuin lippa kouraan. Tietyllä tapaa toivoisi liitolta heidänkin omaa arvostusta lajia kohtaan.
Kun Eeva Perttula aloitti Naisten Liigan hallituksen puheenjohtajana vuonna 2018, mainitsi hän yhdeksi tavoitteekseen houkutella sarjalle pääsponsori. Toinen iso tavoite liittyi siihen, etteivät pelaajat joutuisi enää maksamaan itse pelaamisesta.
Kumpikaan ei neljässä vuodessa toteutunut. Suurin osa pelaajista maksaa yhä pelaamisestaan eikä pääsponsoria ole. Markkinointiviestinnän kautta sarjan piti tulla tutummaksi yhä useammalle suomalaiselle.
– Tietoisuus liigasta ei ole ihan parasta. Olimme Ruudussa, missä hyvä näkyvyys oli, mutta nyt se vietiin meiltä ja olemme Leijonat tv:ssä. Ei se näkyvyys ainakaan ole parantunut, HIFK:n kokenut Karoliina Rantamäki, 44, linjaa.
HIFK näytti aiemmin naisten pelejä maksutta YouTubessa selostuksen kera. Jääkiekkoliitto pakotti kuitenkin Naisten Liigan seurat siirtymään tällä kaudella omistamaansa Leijonat tv -palveluun.
Leijonat tv:n kymmenen euron kuukausihinnalla voi katsoa muun muassa jääkiekon Suomi-Sarjan ja Naisten Liigan otteluita. Lähetysten laadussa on ollut ongelmia, eikä otteluissa ole aina ollut selostusta. HIFK on saanut luvan toteuttaa omat tuotantonsa automaattikameroiden sijaan itse ja selostettuna.
– Olemme tietyllä tapaa menneet taaksepäin siinä, mistä pelejä näkee. Sinne ei kukaan eksy jääkiekon ulkopuolelta. En koe, että se olisi millään tavalla ollut liiton puolelta arvostusta nostavaa, Kiekko-Espoon Villilä näkee.
Esimerkiksi ratkaisevan viidennen finaaliottelun laatu sai sosiaalisessa mediassa osakseen rajua kritiikkiä muun muassa HIFK-legenda Lennart Petrelliltä.
Kaikki Yle Urheilun tässä jutussa haastattelemat henkilöt toivovat, että sarja saisi lisää resursseja ja apua arjen toimintaan: esimerkiksi henkilön, jonka vastuulla olisi sarjan kehittäminen.
Malm ottaa esimerkiksi Mestiksen, jolla on kokoaikainen operatiivinen johtaja.
– Silloin saa varmasti paremmin aikaan kuin me, jotka pystymme keskittymään vain iltaisin ja viikonloppuisin.
Malm, kuten iso osa naisten jääkiekon parissa toimivista, käy päivätöissä muualla ja hoitaa seuratehtäviä vapaaehtoispohjalta.
Esimerkiksi Ruotsissa pääsarja SDHL:llä on kaupallinen johtaja ja urheilujohtaja. Helmikuussa sarja aloitti lisäksi markkinointikoordinaattorin rekrytoinnin.
Vuonna 2009 päättyneellä pelaajaurallaan lukuisia Suomen mestaruuksia voittanut Sandqvist kokee, että suunta on kuitenkin oikea.
– Ainahan me voimme tehdä asioita paremmin ja enemmän, niin me seurat kuin lajiliittokin. Itse näen, että olemme saaneet vietyä tiettyjä asioita eteenpäin ja olemme kehityspolulla. Pitää elää siinä hengessä, missä organisaatio on menossa. Ei voi lähteä oikomaan. Pitää tehdä jalkatyötä ja perustyötä seurassa, että saamme Naisten Liigan näkyviin ja arvostusta sitä kautta arkeen.
Ratkaisuna miesten kanssa yhteinen organisaatio
Tyttöjen ja naisten jääkiekko on kirjattu Jääkiekkoliiton strategian painopisteeksi vuosille 2018–2022. Päätavoitteina on ollut kasvattaa voimakkaasti tyttö- ja naiskiekkoa ja mahdollistaa naisten maajoukkuetason pelaajille maksuton harjoitteleminen ja pelaaminen.
Naisten Liigassa on saatu esimerkiksi enemmän päätoimisia valmentajia. Naisleijonat on saanut koko ajan enemmän huomiota, ja etenkin kevään 2019 MM-kotikisat kiinnostivat yleisöä.
Tea Villilä olisi toivonut, että kotikisoja olisi hyödynnetty myös kotimaan sarjassa.
– Kotikisoissa oli hirveä buumi. Ihmiset, jotka eivät edes seuranneet jääkiekkoa, tiesivät, että naisten maajoukkue on pelannut hyvin. Käytännön tasolla siitä tullut haippi ja innostus eivät ihan näkyneet. Mikään ei mielestäni hirveästi muuttunut, Villilä pohtii.
Kiekko-Espoon manageri Malm epäilee, että panostus on kohdistunut ennen kaikkea Naisleijoniin.
– Minulla on jäänyt sellainen kutina, että olemme hakeneet mahdollisimman hyvää maajoukkuetta. Se on totta kai tärkeää. Samaan aikaan on kuitenkin puhuttu, että menkää Ruotsiin pelaamaan, kun sieltä saa rahaa. Ei se suomalaista jääkiekkoa ainakaan kotimaassa paranna.
HIFK:n joukkueenjohtaja Sandqvist näkee, että Naisten Liigalla on Ruotsista paljon opittavaa.
– Liigaseuran puolelta tuleva tuki tai sen puuttuminen tekee eroa pitkässä juoksussa. Olemme meidän seuramme kautta nähneet, miten nopeasti satsaukset pystyvät tuottamaan tulosta. Kun seura yrittää ja laittaa tietyn taloudellisen panostuksen, tie lähtee nopeasti kasvamaan eteenpäin.
Vielä monikaan SM-liigaseura ei ole nähnyt naisten liigajoukkuetta mahdollisuutena. Toistaiseksi vain HPK on ottanut naisten liigajoukkueen miesten kanssa saman osakeyhtiön alle.
HIFK:ssa naiset ovat tehneet yhteistyötä miesten liigajoukkueen kanssa. Naisten toiminta on näkynyt myös miesten joukkueen verkkosivuilla ja naiset ovat vierailleet miesten ottelutapahtumissa.
HIFK:n liigajoukkueella on aiemmin ollut esimerkiksi kampanja, jossa seuran sponsori lahjoittaa jokaisesta miesten joukkueen tekemästä maalista sata euroa naisten toimintaan. Korona on kuitenkin vesittänyt myös yhteistyötä.
– Kun korona alkoi, meillä oli suunnitelmana tehdä yhteistyötä liigajoukkueiden kanssa enemmän. Toivon, että saamme koronatilanteen parannuttua uuden alun kaikkeen yhdessä tekemiseen, Sandqvist sanoo.
Malmin mukaan yhteistyötä on tehty myös Espoossa, vaikka naiset ja miehet ovatkin omien organisaatioidensa alla.
– Ei heillä tilanne ole tällä hetkellä sellainen, että voisimme saada suoraa vetoapua rahallisesti. Hekin joutuvat tekemään paljon talkoilla. Teemme yhteistyötä ja suhteet ovat hyvät, mutta heilläkin on omat haasteensa, Malm sanoo.
Lue myös: