Useimmiten äitienpäivänä järjestetty Eläintarhanajo houkutteli Helsinkiin aikoinaan huippukuljettajia ympäri maailman ja radan varteen parhaimmillaan yli 82 tuhatta maksanutta katsojaa. Eltsussa kilpailtiin vuosien 1932 ja 1963 välillä yhteensä 25 kertaa. Eltsu liittyy tiiviisti myös suomalaisiin rallilegendoihin Simo Lampiseen ja Rauno Aaltoseen, mutta hieman yllättäen nimenomaan kilpailun moottoripyöräluokkien osalta.
– Isäni oli aikanaan mukana jo sillä laivamatkalla, missä päätös Eläintarhanajon järjestämisestä tehtiin. Eltsu oli isälleni varmasti aina se tärkein kilpailu. Hän kilpaili paljon myös Ruotsissa ja jopa Assenissa ja Man-Saarellakin, Simo Lampinen kertoo.
Hänen isänsä, suksitehtailija Raine Lampinen oli aikansa huippukuljettaja, joka voitti Eläintarhanajossa moottoripyöräluokan kolmesti, vuosina 1934, -39 ja -50.
– Eltsu oli siihen aikaan meille vähän kuin sellainen kilometripylväs, jota kohti aina joka vuosi mentiin. Muistan sen hienon tunteen, kun ajoimme portista sisään varikolle Eläintarhan urheilukentälle. Tosin kerran saavuin sinne myös vaatteet repaleisina ja veressä. Olin silloin suunnilleen kymmenvuotias. Isä oli mennyt kilpailupaikalle jo aiemmin ja tulimme äidin kanssa myöhemmin perässä., Simo Lampinen muistelee.
– Ajoimme Kerkkoosta kohti Helsinkiä ja poimin auton lattialta roskan heittääkseni sen pois. Tartuin kuitenkin samalla vahingossa oven kahvaan ja ovi aukesi, koska siinä oli kaappariovet. Nopeutta oli ehkä sellaiset 70 km/h, mutta sain tarrattua oven kahvasta sen verran, etten jäänyt renkaan alle tai pudonnut kyydistä. Vaatteet kuitenkin repesivät ja joka paikka oli ruvella. Eltsun ensiaputeltalla minut sitten laastaroitiin ja teipattiin kuntoon.
Simo Lampinen seurasi isänsä kilpailemista innolla ja myös hänestä piti tulla moottoripyöräilijä. Sairastuminen polioon 13-vuotiaana vesitti kuitenkin suunnitelmat.
– Seurasin Eltsua äitienpäivänä sinä keväänä poliopotilaana Auroran sairaalan ikkunasta. Sieltä näki suoraan Moukaripörssin mäkeen.
Simo taisteli voittajana läpi vaikean sairautensa, mutta jalkojen kunto ei enää sallinut kilpailemisen aloittamista moottoripyörällä. Siitä alkoi kuitenkin menestyksekäs ura auton ratissa. Vuoden 1962 Eltsun starttiviivalla oli tarkoitus nähdä sekä isä että poika.
Raine Lampinen ajaisi vielä kerran moottoripyöräluokassa ja Simo kilpailisi autolla formula junior luokassa. Kilpailun toinen lääkäri piti kuitenkin polion sairastanutta kuljettajaa turvallisuusriskinä ja esti Simon kilpailemisen kalkkiviivoilla. Päätös herätti kuumaa keskustelua, sillä hän oli jo menestynyt rallissa – ja voittikin seuraavana vuonna Jyväskylän Suurajot historian nuorimpana kuljettajana.
Eläintarhanajo oli tuttu tapahtuma myös toiselle rallilegendalle, Rauno Aaltoselle. Hänen isänsä August Aaltonen, joka muuten oli Simo Lampisen kummisetä, kilpaili Eltsussa moottoripyörällä 1930-luvulla ja pari vuosikymmentä myöhemmin myös Rauno ajoi kilpailussa moottoripyörällä ja sittemmin myös autolla.
– Eltsu oli valtava tapahtuma. Kun menimme autolla Turusta Helsinkiin ja sieltä takaisin, niin koko matkan tiellä oli katkeamaton autojono. Se johtui nimenomaan Eltsusta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole mitään tapahtumaa, joka olisi lähellekään samaa luokkaa kuin Eltsu, on sitten kyse musiikista tai urheilusta, Rauno Aaltonen kertoo.
– Eltsun radallahan oli aikamoinen korkeusero, mikä piti ottaa huomioon ajolinjoissa. Se oli aika vaikea rata oppia. Ensimmäistä kertaa ajoin siellä 125-kuutioisella MV Agustalla. Se pyörä ei ollut ihan nopeimpien veroinen. Siirryttyäni ajamaan Ducatilla kalusto oli kohdallaan. En kuitenkaan jaksa muistaa, millaisia tuloksia Eltsussa ajoin.
Monipuolisia taitajia
Aaltonen oli moottoripyörän selässäkin kova tekijä, siitä yhtenä esimerkkinä kansainvälisen TT-kilpailun voitto Ruotsin Hedemorassa vuonna 1957. Kilpailussa oli paikalla sen aikaisten kuljettajien huippukaarti.
Eläintarhanajojen kulta-aikaan oli varsin tavallista, että moottoripyöräkuljettajat kilpailivat eri lajeissa. Monipuolinen lajirepertuaari vei myös sittemmin viisi kertaa Päijänteen ympäriajon voittaneen Pertti Kärhän 50-luvulla Eltsun starttiviivalle.
– Sain pyöräksi Hollannista lainatun satapiikin Hondan, joka oli tosi kireä peli. Harjoituksissa takapyörä kuitenkin jymähti kiinni Moukaripörssin mäessä. Kaatuminen oli aika raju ja tulin tajuihini vasta Töölön sairaalassa. kaatumiseni syykin selvisi myöhemmin. Koska pyörä oli tuotu Suomeen laivakuljetuksella, sen vaihdelaatikosta oli laskettu öljyt pois. Kukaan ei ollut kuitenkaan muistanut laittaa niitä takaisin, joten se leikkasi kiinni, Kärhä muistelee.
Yhtäkkiä ruotsalaisten "purkkiorjaksi"
Speedway-kuljettaja Valle Seliverstov värvättiin 50-luvun lopulla toimimaan ruotsalaisen sivuvaunukuljettajaparin tulkkina Eltsun kilpailuviikonlopun aikana. Pesti vaihtui kuitenkin seikkailuksi, kun ruotsalaisten sivuvaunumatkustaja eli purkkiorja putosi harjoituksissa kyydistä ja loukkaantui.
– Hän ei saanut sairaalassa lääkäriltä lupaa osallistua kilpailuun ja ruotsalaisille tuli hätä, mistä löytää uusi purkkiorja niin lyhyessä ajassa. Siinä he sitten alkoivat katsella minuun päin ja huudahtivat: Sinähän voisit olla sopiva!
– Eihän siihen aikaan osannut pelätä, joten suostuin. Harjoittelimme sitten siinä varikolla hieman, kuinka sivuvaunussa pitää roikkua, enkä minä ole varsinaisesti mikään jumppari, 87-vuotias Seliverstov nauraa.
– He asuivat hotelli Tornissa ja taisimme vähän juhlia siellä ennakkoon. Harjoittelimme sitten vielä hotellihuoneessakin sängyn laidalla, kuinka purkkiorja toimii. Kolmen aikaan yöllä tuli portsari sanomaan, että nyt saisi ajot loppua, koska naapurit haluaisivat nukkua.
– Siitä sitten vaan viivalle. Viimeisenähän me kilpailussa olimme, mutta onneksi pyörän vaihdelaatikko leikkasi kiinni viiden kierroksen jälkeen. En olisi jaksanut roikkua kyydissä maaliin asti.
Lue lisää:
Rallilegenda Simo Lampinen Tomin nuoteista -podcastissa: ”Jyväskylä oli käyntikorttini maailmalle”