– SWEEEEET CAROLINE, O-O-OOOO! Good times never seemed so good.
Neil Diamondin vuoden 1969 ikivihreästä on tullut urheilutapahtumien kestohitti myös Suomessa, ja kappale raikaa Tampereen areenan ravintolassa, kun Leijonien ottelu lähestyy.
Yleisö valuu hiljalleen halliin viettämään kiekkoiltaa ja laulamaan Diamondin mukana. Fiilis on positiivisen poreileva ja odottava, muttei millään tavalla riehakas.
Toistaiseksi MM-turnaus on ollut ensikertalaiselle tunnelmaltaan hieman valju.
Halli täynnä, ja kaikki kaukalon huudot sekä kiekon kopsahdukset lavasta lapaan kuulee ajoittain ylimmälle riville saakka? Toisaalta odotinko naiivin romanttisesti jotain muuta?
Katsomossa on paljon yritysasiakkaita, ja turnauksen osin pitkäveteisenkin rakenteen tietävät kaikki. Niin kutsuttujen perusfanien lompakot eivät kestä satojen eurojen hintoja, mutta liput lienevät oikein hinnoiteltuja, kun ne ovat käyneet kaupaksi.
DJ yrittää valita oikein
Tunnelman rakentamisessa ottelujuontajien eli areenahostien sekä DJ:n rooli on merkittävä. Juha Koivunen eli Ilveksenkin otteluista tuttu DJ Juissi on pyörittänyt levyjä jo 40 vuoden ajan. Hänelle on jäänyt kisoista hyvä maku.
– Niissä peleissä, joissa olen soittanut, on ollut hyvä meininki. Leijonat on pelannut hyvin ja ihmiset ovat olleet hyvällä tuulella, Koivunen toteaa.
– DJ pystyy vaikuttamaan tunnelmaan aika paljon musiikkivalinnoillaan. Jos tekee monta väärää valintaa putkeen, se vaikuttaa.
Tiistain Tshekki-pelissä Juissi löi neljän minuutin pelin jälkeen BESSin Ram pam pamin soimaan. Herra katsomossa yritti esitellä sponsorilippistään kameralle, mutta logo jäi epäselväksi. Ilmaisen mainoksen paikka meni hukkaan.
MM-kisoissa on töissä kolme DJ:tä sekä otteluhostia, joista HPK:n otteluja kymmenisen vuotta isännöinyt Peter Petro on ollut tuttu näky kultaisessa lippiksessään. Petro on nauttinut joka hetkestä.
– Onhan tämä sellainen kokemus ollut itselleni, kisaturisteille ja kaikille, jotka ovat olleet järjestämässä tapahtumaa, ettei toista ole ollut. Aikamoinen kruunu, torstai-iltana jälleen yleisöä Slovakia-puolivälierässä liekittävä Petro iloitsee.
– Fiilis on ollut sellainen, mitä oletinkin sen olevan. Kun pelataan ulkomailla, meininki suomalaisilla on erilaista. En lähtisi yritysasiakkaita syyttämään siitä, ettei tunnelmaa ole ollut. Meininki on ollut mitä mahtavin, ja annan hyvän arvosanan Leijonien kannattajille.
"Voisin lippujen hinnat maksaakin"
Tiistaina sinivalkoinen yleisömeri räjähti erän puolivälissä, kun Joel Armia -niminen peto irtautui ja porilainen NHL-tähti upotti kiekon komeasti vasempaan ylänurkkaan.
Aina kun mä lämään, aina ku mä lämään, liekeis huomen, liekeis tänään, Ville Galle huusi ämyreistä.
Maalit muuttavat peliä, mutta muuttavat ne myös tunnelmaa katsomossa.
DJ Juissi tietää sen, ja Poika saunoo soi heti perään. Kisamaskotti Miracleo laittoi mainoskatkolla aallon kiertämään, ja sillä kuuluisalla katkarapuosastollakin takapuolet nousivat penkistä ainakin muutaman sentin.
Seuraavaksi soi Olen suomalainen, ja kansallistunne nousi kohisten. Sakari Manninen innostui kappalevalinnasta lisäten Suomen johdoksi 2–0.
Tampereella kansa viihtyy niin katsomossa kuin käytävilläkin, jotka täyttyvät erätauolla virvokkeiden ja ruokien nauttijoista.
– Ihan hyvä tunnelma täällä on. Helsingissäkin pitää maksaa parkkeeraamisesta aika paljon, eikä sillä näe pelin peliä. Onko se sitten kohtuullista, Ahti kysyy.
– Hinnat ovat ihan kohtuulliset. Voisin lippujen hinnat maksaakin, Jani jatkaa.
Ärsyttävin asia liittyy perisuomalaisittain oluen hintaan.
– Pahvimukista yhdeksän euron vajaa tuoppi. Se on liikaa ja turhaa rahastusta. Olette varmaankin jo kuulleet, mitä mieltä tshekit tästä ovat, Pekka sanoo ja osoittaa mukiaan.
– Se ärsyttää myös, että lipuista tehdään paketteja, vaikka haluaisi nähdä vain yhden pelin, hän jatkaa.
Kilot karisevat
Toisen erän alussa Suomi oli purjeessa. Tshekki vyörytti, mutta Leijonat kesti Jussi Olkinuoran johdolla. DJ Juissi havaitsi tilanteen ja iski Ukkometson soimaan.
– Ei sekään ollut sattumaa. On biisejä, jotka toimivat aina ja biisejä, jotka ovat sen hetken juttuja. Ei ole mitään, mitä inhoaisin tai en voisi soittaa. Peli kuljettaa kaikkein eniten, ja tehtäväni on lukea peliä, Koivunen sanoo.
Kuten pelaajat ja valmentajat, myös tiskijukka on analyyttinen omaa toimintaansa kohtaan.
– Olen miettinyt tarkasti, mitä soitan ja miten soitan. Hyvä DJ pyrkii tuomaan yllätyksiä. Katson jokaisen pelin jälkilähetyksenä, ja haluan katsoa, miten biisi osui siihen paikkaan ja tukeeko se peliä ja tapahtumaa.
Myös Petro korostaa, että tärkein työtehtävä on aistia käsillä oleva huoneen lämpötila.
– Täytyy lukea yleisöä, miten he mahdollisesti reagoivat. Laitetaanko aaltoa kiertämään, vai tehdäänkö maskotin kanssa jotain?
– Lapsista voi löytää loistavia elementtejä, joita pystyy käyttämään tapahtumassa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan huudattaa joka katkolla, ja pitää käyttää pelisilmää.
Ympäri hallia ravaaminen pitkien päivien ajan on saanut kilot karisemaan.
– Mukavaa hommaa. Olen laihtunut kisojen aikana jo viitisen kiloa, Petro naurahtaa.
Jokaisessa ottelussa kiitetään yhtä vapaaehtoista, ja Tshekki-ottelussa kunnian sai Tatu. Tämä on hieno palanen, josta tulee hyvälle mielelle. Ilman vapaaehtoisia ei tämäkään tapahtuma syntyisi.
Elvytys toi palkitsevan tunteen
Petro sanoo saaneensa juonnoistaan positiivista ja kannustavaa palautetta. Mieleenpainuvin Tampereella tuli Itävallan joukkueen huoltajilta.
– He sanoivat kiertäneensä MM-kisoja 23 vuotta, mutteivät ole törmänneet vielä koskaan yhtä energiseen areenahostiin. He ottivat kuvia ja toivottivat tsemppiä jatkoon.
– Kun kaiken nähneiltä huoltajilta tulee tuollainen palaute, se pisti vähän kirkasta pisaraa silmäkulmaan.
Peleissä voi tapahtua kaikenlaista, niin positiivista kuin vakavaakin. Viime syksynä Petro joutui dramaattiseen tilanteeseen, kun hän elvytti HPK:n liigaottelussa sairaskohtauksen saanutta mieskatsojaa.
Mies selvisi, ja Petro jatkoi tilanteen jälkeen vielä pelin loppuun.
– Isoin palaute ja kiitos tuli henkilöltä, jota siinä autoin. Kävin tapaamassa häntä, ja on hienoa, että hänet pystyi vielä tapaamaan ja hän on elossa. Se oli tilanteena yksi karmeimmista ja samalla myös yksi elämäni palkitsevimmista.
Petro työskentelee Hämeenlinnan kaupungilla nuorisotyöntekijänä, ja hän kokee töiden tukevan toisiaan. Hän pystyy kertomaan lapselle tai nuorelle viestin, jonka he ovat kuulleet vanhemmilta jo useampaan kertaan.
– Suustani on ehkä apua, ja tunnettavuus on yksi elementti. Yleensä nuori jo tietää, kenen luokse hän on tulossa, jos hän on käynyt peleissä tai nuorisotapahtumissa. En keskity koskaan siihen, mitä on tapahtunut, vaan piirrän positiivista maisemaa tulevaisuuteen.
"JUSSI! JUSSI! JUSSI!"
Leijonilla maisema on erittäin positiivinen, ja Tshekki-pelin kolmannessa erässä rallateltiin alkulohkon kuudenteen voittoon. DJ Ötzin Hey Baby oli hyvä biisi saada ylä- ja alakerta huutamaan toisiaan vastaan, ja Dirlandaalla Juissi aktivoi ihmiset vielä yhteen yhteislauluun.
Tshekkifanit eivät enää yhtyneet aaltoihin. Leijonakäskijä Jukka Jalosen tiivis ja tasapainoinen ryhmä imi jälleen pelihalut yhdestä vastustajasta ja sen kannattajista.
Suomi nollasi Tshekin, ja joukkue kiersi Maamme-laulun jälkeen kenttää faneja kiittäen.
"JUSSI! JUSSI! JUSSI!", kansa ilakoi ja neljä nollapeliä pelannut Olkinuora otti suosionosoitukset tyylillä vastaan.
Torstai-iltana Leijonat, Petro ja DJ aloittavat saman rallin alusta, kun vastassa on Slovakia.
Lue myös:
Testasimme Tampereen Pyynikin kuuluisat tahdon portaat – yläpäässä odotti palkinto