Hiihtomaajoukkue on viihtynyt pari viime viikkoa Italiassa Etelä-Tirolin auringossa, perinteisellä Val Senalesin korkeanpaikan leirillä. Maajoukkue on panostanut leirikaudella korkeanpaikan harjoitteluun, sillä Pekingin olympialaiset kilpaillaan noin 1 800 metrin korkeudessa.
Myös kesän kaksi muuta leiripaikkaa sijaitsivat Italiassa, sillä kesäkuussa maajoukkue leireili Livignossa ja elokuussa Passo Lavazessa. Päävalmentaja Teemu Pasanen kertoi kesän alussa, että myös kilpailukaudella maajoukkueurheilijoille tulee kahdesta kolmeen korkeanpaikan jaksoa ennen olympialaisia.
Kolmas leiri on sujunut hyvissä olosuhteissa ja liukkaissa keleissä. Maajoukkueen ykköshiihtäjiin kuuluvan Iivo Niskasen mukaan kolmas korkeanpaikan leiri muodostuu tärkeäksi, kun se onnistuu.
– Tästä saadaan toivottavasti hyvä fiilis kroppaan ja jonkin verran taas korkeanpaikan vuorokausia. Jos palaudun hyvin, niin sitä kautta myös kilpailukausi lähtee hyvin käyntiin. Sanotaan, että tässä on enemmän menetettävää kuin voitettavaa, Niskanen pohti Yle Urheilun haastattelussa.
Ei taiota kania hatusta
Ennen viime kauden alkua Iivo Niskanen puhkui huippukuntoa. Hän oli rikkonut peruskuntokauden aikana testiennätyksiään ja odotukset olivat korkealla. Kun kausi alkoi, eivät tulokset olleet sitä, mitä odotettiin. Pitkästä aikaa Niskanen jäi kauden aikana jopa ilman henkilökohtaista palkintosijaa maailmancupissa.
– Alkukaudesta ja MM-kisoissa oli ihan hyvä kunto, mutta sanotaanko näin, että sellainen absoluuttinen huippukunto oli jossain siellä kesällä, Niskanen myönsi.
Niskasen mukaan hän ja valmentaja Olli Ohtonen hakivat tuolloin erittäin kovaa intensiteettiä tehoharjoitteluun.
– Sitä ei sitten kestänyt määräänsä enempää. Nyt olemme palanneet aika lailla vanhaan sapluunaan tänä vuonna.
Pekingin olympialaisiin on vielä aikaa, mutta kisat ovat tiiviisti urheilijoiden mielessä. Tällä hetkellä Niskanen keskittyy lähinnä välttämään virheitä harjoittelussa ja tekemään tasaisen varmoja suorituksia. Hänelle on tärkeintä pysyä terveenä ja palautua harjoittelusta.
– Ei tässä oikeastaan tarvitse kania lähteä taikomaan hatusta. Pekingin korkeus tai ladut eivät ole kuitenkaan iso ongelma, hän vakuutti.
Mäellä näytön paikka
Tulevien olympialaisten hiihtopaikka on Zhangjiakoussa, noin parisataa kilometriä Pekingistä luoteeseen. Kisaladut ovat suurimmalle osalle vielä mysteeri, sillä koronapandemian takia viime kaudella paikkakunnalla ei voitu järjestää maailmancupia. Esikisojen hiihtäjinä toimivat paikalliset urheilijat.
Korkea ilmanala vaikuttaa ratojen rankkuuteen. Venäläismedia championat.com kertoi verkkosivuillaan, että tämän takia muun muassa miesten sprinttirataa lyhennettäisiin 1 850 metristä 1 500 metriin. Tuolloin se olisi saman mittainen kuin naisten sprinttirata.
Suomen sprinttitykki Joni Mäen päätähtäin on nimenomaan vapaan hiihtotavan sprintissä ja hänen harjoittelussaan on painotettu juuri tätä matkaa. Hän on ollut tyytyväinen siihen, että maajoukkueessa on panostettu korkeanpaikan harjoitteluun ja uskoo tämän ansiosta olevansa valmiimpi Pekingissä. Tieto radan mahdollisesta lyhentymisestä ei häntä hätkäytä.
– On siinä edelleen mittaa ja kun siihen laittaa sen korkeuden, niin se ei ole kevyt sprintti. Se suosii varmasti omia vahvuuksiani, joten se on minulle sellainen näytön paikka, hän mietti.
Viimeinen mahdollisuus vapaan sprintissä?
Viime kaudella Joni Mäki yllätti Ristomatti Hakolan kanssa Oberstdorfin MM-kisojen parisprintissä, sillä kaksikko venytti peräti hopealle. Mäki myöntää, että tulevaan kauteen valmistautuminen on ollut hieman erilaista, kun mukaan on tarttunut menestystäkin.
– Odotuksia on varmasti enemmän, mutta olen koettanut niitä karistaa hartioiltani. Olen yrittänyt keskittyä olennaiseen harjoitteluun ja tiettyjen asioiden kehittämiseen.
Tuleva kausi on Mäelle yksi hänen uransa tärkeimmistä. Hän ei ole koskaan kilpaillut olympialaisissa ja Pekingin kisat ovat todennäköisesti hänen viimeinen mahdollisuutensa kilpailla olympialaisissa vapaan sprintissä.
– Seuraavaan kertaan olisi se kahdeksan vuotta, joten siinä saa hetken odotella. Veikkaan, että alan olla kahdeksan vuoden päästä sen verran vanha ja hidas, että jos olympialaisiin pääsen, niin normaalimatkat alkavat olla siellä niitä omimpia matkoja, hän hymähti.
Lue myös: