Päällisin puolin Carolina Hurricanesin Teuvo Teräväisen, 27, kaudesta on vaikea löytää huomautettavaa. Jo kuudetta vuotta Raleigh’ssa ammatikseen kiekkoileva laitahyökkääjä on kirjannut 33 pelaamassaan ottelussa 27 (10+17) tehopistettä. Nykytahti veisi helsinkiläishyökkääjän lopulta 67 tehopisteeseen.
67 pistettä olisi Teräväisen NHL-uran toiseksi kovin noteeraus.
Eikä joukkueellakaan hullummin kulje. Carolina on pistekeskiarvolla mitattuna koko NHL:n paras joukkue.Mestaruusjuna etenee raiteillaan.
NHL-matematiikka ei ole näin yksinkertaista. Vaikka Carolina on saanut kaudelleen toivomansa alun, ilmoilla on vielä paljon kysymysmerkkejä, eikä vähiten liittyen ketjukoostumuksiin – siis käytännössä siihen, kuka lopulta pelaa kenenkin kanssa. Päävalmentaja Rod Brind’Amourin pyörittämä ketjuralli on tuonut ryhmän pelaamiseen omat haasteensa.
Tämän keskustelun ytimestä löytyy Teuvo Teräväinen.
Vaikka Teräväinen on tehnyt kosolti pisteitä, hän on elänyt kuluvalla kaudella poikkeuksellisella tavalla erikoistilanteista. Teräväisen 27 tehopisteestä peräti 14 on syntynyt yli- tai alivoimalla. Kun kaikki ylimääräinen karsitaan, jäljellä jää ainoastaan kahdeksan (1+7) tehopistettä viidellä viittä vastaan.
Vertailuksi mainittakoon, että Sebastian Ahon tehot viidellä viittä vastaan kirjataan lukemin 7+12. Kaukaa edeltä löytyy myös Jesperi Kotkaniemi tehoilla 7+6.
Pelaamaansa tuntia kohden Teräväinen on tehnyt ainoastaan 1,17 pistettä viisi vastaan viisi-pelissä. Lukema on hyökkäyskaluston pienin. Esimerkiksi menneellä kaudella Teräväinen iski viidellä viittä vastaan 2,45 pinnaa tuntia kohden ollen joukkueensa tehokkain tältä osin. Toissa kauden lukema oli 2,22.
Saman suuntainen on Teräväisen henkilökohtainen trendi esimerkiksi maalipaikkojen kanssa.
Kun viime kaudella Teräväiselle kirjattiin Natural Stat Trickin mukaan viidellä viittä vastaan yli kolme ykkössektorin henkilökohtaista maalipaikkaa pelattua tuntia kohden, nyt vastaava luku jää alle kahden. Luku on joukkueen toiseksi heikoin.
Trendi on samansuuntainen myös ketjutasolla. Kun Teräväinen on ollut jäällä, Carolina on kirjannut ykkössektorin maalipaikat nimiinsä vain hieman yli 50-prosenttisesti. Luku on runkohyökkääjien osalta toiseksi heikoin. Aiemmilla kausilla Carolinassa Teräväinen on ollut noin 55 prosentin, jopa sitä parempi pelaaja.
Samaan aikaan Carolina joukkueena on luonut pelattua tuntia kohden viidellä viittä vastaan hieman yli yhden vaarallisen maalipaikan enemmän kuin menneellä kaudella. Myös maaleja on syntynyt viidellä viittä vastaan keskimäärin lähes maalin verran per peli enemmän kuin kaudella 2020–21.
Miksi samaan aikaan Teräväisen tehot viidellä viittä vastaan ovat romahtaneet?
Loputon ketjuralli
Syitä romahdukseen voi olla monia alkaen pelaajaa mahdollisesti nakertavista vaivoista päättyen esimerkiksi peluutukseen. Juuri peluutus yhtenä teemana nousee Teräväisen tapauksessa ensimmäisenä pintaan. Päävalmentaja Brind’Amour on pyörittänyt armotonta ketjumankelia jo useampana vuonna, mutta nyt ilmassa vaikuttaisi olevan enemmän kysymysmerkkejä kuin aiempina vuosina.
Parivaljakot lienevät kärkiketjuissa selkeät: Ahon ja Teräväisen ympärille rakentuu yksi hyökkäysketju, Vincent Trocheckin ja Andrei Svetshnikovin ympärille toinen. Kolmansien pyörien löytyminen näyttäisi kuitenkin tuottavan valmennusjohdolle aimoannoksen harmaita hiuksia.
Eikä Brind’Amour ole näihin parivaljakoihin liikaa jäänyt kiinni, eikä ole voinutkaan koronaongelmien vuoksi jäädä. Teräväinen on pelannut kuluvalla kaudella ainakin viidessätoista eri ketjussa. Korona on oma tarinansa, mutta on sanomattakin selvää, ettei yksikään pelaaja nauti jatkuvien vaihdosten tuomasta levottomuudesta.
Asioista on ketjun sisällä vaikea sopia, jos joka pelissä vierellä luistelee uudet pelaajat.
Runkosarja antaa paljon anteeksi, mutta kevättä kohden ketjuille on annettava työrauha.
Aholle ja Teräväiselle on löydettävä kolmas lenkki jostakin. Tulosten perusteella parasta jälkeä suomalaisten kanssa on tehnyt Nino Niederreiter. Kolmikon maaliero viidellä viittä vastaan on 8–1.
Ahon ja Teräväisen yhteispeli Kotkaniemen kanssa ei toiminut lainkaan. Svetshnikov olisi paras vaihtoehto, mutta Brind’Amour tuskin laittaa kaikkia laatuhedelmiä samaan koriin.
Viime otteluissa paikalla on pelannut pääosin nuori Seth Jarvis, mutta hän tuskin on vastaus ongelmaan pudotuspeleissä. Yksi varteen otettava vaihtoehto voisi olla Martin Necas.
Varovainen ote
Toinen huomio liittyy Carolinan pelilliseen identiteettiin ja siihen, miten Teräväinen sitä toteuttaa.
Carolina on ajoittaisesta hyökkäyspeli-ilottelusta huolimatta ennen muuta erittäin kurinalainen joukkue. Brind’Amour valmentaa juuri niin kuin aikanaan pelasi: kaiken ytimessä on kuudenkymmenen metrin luotettavuus. Isolla jäällä Carolina pystyy herkuttelemaan osumilla, jotka päätyy maalikoosteisiin, mutta sooloilua pelin kriittisillä osa-alueilla ei katsota läpi sormien.
Teräväisen pelaamisesta on huokunut ajoittain liiankin varovainen ote. Tutun luovan viekkauden sijaan hän on tyytynyt usein joukkueen karvauspelisapluunaa palveleviin siirtokiekkoihin.
Kun joukkue jyrää liigan kärjessä, onko Teräväinen alkanut tyytyä liiaksikin pelivälineen siirtelyyn turvallisille vesille?
Viime kädessä Teuvo Teräväinen itse on mitä suurimmassa määrin vastuussa siitä, miltä pelaaminen viidellä viittä vastaan näyttää ja millaista tulosta se tuottaa.
Teräväistä ei ole tarvetta uittaa tervassa ja höyhenissä, ylivoimalla hän on joukkueen paras pistemies. Mutta viimeistään pudotuspeleissä tulosta täytyy pystyä tekemään myös viidellä viittä vastaan.
Lue myös:
Urho Vaakanainen ei sittenkään tehnyt avausmaaliaan NHL:ssä – Hintz ja Hakanpää osuivat