Melko tarkalleen vuosi sitten Kerttu Niskanen oli juuri saanut pysäyttävän diagnoosin. Tammikuun 2021 lopussa maailmancupin kisassa Ruotsissa iskenyt lamaannuttava jalkakipu osoittautui pohjeluun rasitusmurtumaksi.
Ajoitus oli pahin mahdollinen, sillä Falunin maailmancup oli viimeinen ennen Oberstdorfin MM-kisoja. Kausi päättyi ennen aikojaan, ja Niskanen seurasi MM-kisoja kotisohvan pohjalta.
Rasitusmurtuma on ollut Niskasen uran pahin vastoinkäyminen. Jalka oli kipsissä kuusi viikkoa, ja senkin jälkeen oli otettava rauhallisesti. Viikot matelivat, kun normaalisti päivittäin harjoitteleva ammattiurheilija olikin yhtäkkiä sänkypotilas.
Vuoden päästä siintäneet Pekingin olympiakisat tuntuivat kaukaiselta tavoitteelta, vaikka aikaa siihen vielä oli.
– Lihakset surkastuivat tosi paljon ja toinen jalka oli paljon pienempi kuin toinen. Siitä sitten kuuden viikon jälkeen lähdettiin opettelemaan vähän kävelyä. Se ei tuntunut yhtään omalta jalalta. Ensimmäisissä jumppajutuissa jalka ei oikein totellut johtajaa, Niskanen kertasi Yle Urheilulle viime syksynä.
Motivaatio-ongelma oli tunnolliselle harjoittelijalle ennen viime kevättä vieras käsite, mutta kuntoutusaikana kipinää piti tovin aikaa hakea.
– Koska tiesin, että kausi oli siinä, hetken jouduin miettimään, missä minun urheilijaminäni ja motivaationi ovat. Se vaati vähän aikaa ja kyllä ne sitten sieltä löytyivät, Niskanen sanoi.
Helmikuussa 2022 Niskanen saa olla tyytyväinen siihen, että hän jaksoi puskea rankan kuntoutusjakson läpi. Hän sivakoi torstaina hopealle Pekingin olympiakisojen 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa ja taisteli viime metreille olympiakullasta, jääden vain 0,4 sekuntia Norjan Therese Johaugista.
Arvokisamitali on Niskaselle ensimmäinen henkilökohtainen. Hienon suomalaispäivän täydensi Krista Pärmäkoski pronssisijallaan.
Menestystä jo Sotshissa 2014
Lokakuussa 2021 Niskanen suhtautui Pekingin olympiakisoihin jo erittäin toiveikkaana, sillä jalan kuntoutus oli sujunut suunnitelmien mukaan ja kesäharjoitukset kulkeneet mainiosti.
10 kilometriä kisataan perinteisellä hiihtotavalla kahdeksan vuoden välein, joten Niskanen oli asettanut vuoden 2022 kisat jo kauan aikaa sitten kenties koko uran päätavoitteeksi.
Odotukset nousivat, kun Niskanen voitti saman matkan Tour de Skillä Lenzerheidessa vuodenvaihteessa. Niskanen ilmoittautui kertaheitolla yhdeksi kisan ennakkosuosikeista.
Tuore nelossija olympialaisten avausmatkalta, yhdistelmäkisasta, antoi hyviä signaaleja suomalaisen kunnosta päämatkaa ajatellen.
Mitalia Pekingin olympialaisten kympiltä oli moni uskaltanut povata Niskaselle, mutta kullan häviäminen hiihtokuningatar Therese Johaugille puolella sekunnilla oli vuoden takaiset lähtökohdat huomioiden yllätys.
Vaikka Niskanen saa Zhangjiakoussa kaulaansa uransa ensimmäisen henkilökohtaisen arvokisamitalin, on suomalaistähti ollut jo kaksissa edellisissä olympiakisoissa sekä useissa MM-kisoissa Suomen viestijoukkueiden kantava voima. MM-kisoista Niskasella on kaksi viestipronssia, olympialaisista hopeaa sekä viestistä että parisprintistä.
Edellissä talvikisoissa Pyeongchangissa Niskanen jäi ilman mitalia. Suomen naiset olivat viestissä neljänsiä ja Niskanen parhaalla matkallaan 30 kilometrillä kuudes.
Niskasen ensimmäiset olympiakisat Sotshissa 2014 olivat 25-vuotiaalle menestyksekkäät: tuloksena hopeaa parisprintistä Aino-Kaisa Saarisen kanssa sekä 4x5 kilometrin viestistä. Henkilökohtainen mitali oli jo silloin lähellä, sillä Niskanen oli neljäs 30 kilometrillä, joskin ero palkintopöydän pyyhkineeseen norjalaiskolmikkoon oli minuutin luokkaa.
Vuoden 2011 MM-kisoissa arvokisadebyyttinsä tehnyt Niskanen oli jo nuorena ikäluokkansa lahjakkaimpia hiihtäjiä maailmassa. Siitä on todisteena neljäs sija vuoden 2008 nuorten MM-kisojen viiden kilometrin perinteiseltä.
Sittemmin neljänsiä sijoja on tullut henkilökohtaisista arvokisastarteista neljä. Kymppisakkiin Niskanen on hiihtänyt järjestään, mutta kolmen parhaan joukkoon murtautuminen sai odottaa Pekingin olympiakisoihin saakka.
Valmentajapuoliso nosti uudelle tasolle
Kesästä 2019 asti Niskasta on valmentanut hänen aviomiehensä Juho Mikkonen, joka päätti oman urheilu-uransa maajoukkuehiihtäjänä vasta viime keväänä. Vielä viime kaudella Mikkonen seurasi vaimon harjoituksia omiensa lomassa.
– Nyt, kun hänen ei tarvitse itse harjoitella, hän pystyy keskittymään täysin minun treeneihini. Minulla on koko ajan valvovat silmät. Hän on lähes aina lenkillä mukana ja on hyväkuntoinen vielä, niin pysyykin mukana. Tämä on ollut minulle todella ihanteellinen tilanne, Niskanen kertoi viime syksynä.
Kerttu Niskanen kiitti mitalihiihdon jälkeen puolisoaan Juho Mikkosta ja perhettään tuesta.
Järjestelystä on hyötyä molemmille.
– Mutta nyt pääfokus on siinä, että ne harjoitukset auttavat ainoastaan Kerttua, eikä minua. Toki ne ovat auttaneet minuakin, että olen pysynyt hyvässä kunnossa, mutta tärkeintä on saada Kerttu paremmalle tasolle, Mikkonen kertoi.
Räiskyvämmän Niskasen ja rauhallisemman Mikkosen yhteistyö niin urheilussa kuin elämässäkin on sujunut sulassa sovussa. Niskanen kuvailee puolisoaan järjestelmälliseksi, tosin "kaikissa muissa kuin kotihommissa".
Kotiympäristössä Niskanen ja Mikkonen pyrkivät sulkemaan urheilun pois ja keskittymään tavalliseen arkeen, mutta täysin ei hiihto katoa kahden intohimoisen urheiluihmisen puheista.
– Me emme tappele parisuhteessakaan, joten aika hyvin valmennussuhdekin on mennyt. Minulle on tärkeää nähdä, että Juho tykkää siitä hommasta, Niskanen sanoi.
Kilpailuvietti kumpuaa lapsuudesta
Perheen kovimmasta kilpailuhengestä pitää huolen Kerttu Niskanen. Mikkonen toteaa, ettei tiedä kovinkaan montaa yhtä innokasta ja kilpailuhenkistä ihmistä kuin hänen vaimonsa on.
Mikkosen mukaan he kilpailevat keskenäänkin aika paljon.
– On kuitenkin parempi antaa vähän siimaa, kun toinen on niin älyttömän kilpailuhenkinen. Minä yritän jo vähän vähentää sitä, joten yleensä luovutan, Mikkonen naurahti.
Niskanen on kertonut, että hänen kilpailuhenkisyytensä on lähtöisin hänen lapsuudenperheestään. Pohjois-Savossa Vieremällä urheiluperheessä varttunut Niskanen kilpaili nuorena pikkuveljensä Iivon kanssa lähes kaikessa mahdollisessa.
Kumpikin vihaa häviämistä jopa enemmän kuin rakastaa voittamista.
– Meillä on molemmilla todella kova kilpailuvietti ja menestymisen halu. Me olemme paha parivaljakko! On kyseessä mikä laji tahansa, kumpikaan ei halua antaa periksi, Kerttu kertoi suhteestaan olympiavoittajaveljeensä Yle Urheilun haastattelussa 2018.
Lue myös: