Sunnuntaina Aleksander Barkovin Florida kohtaa Detroitin Ylen tv-ottelussa kello 20.30 alkaen.
Jokainen NHL-kausi on oma tarinansa, mutta parin viikon päästä päättyvä runkosarja on ollut kaikilla tavoin viihdyttävä ja poikkeuksellinen.
Kuolleen kiekon aikakausi vuosituhannen alussa on ollut vain kaukainen muisto kaudella, jolla pelivälinettä on hakattu verkon perukoille tiuhempaan tahtiin kuin kertaakaan 2000-luvulla.
Luistelu- ja yksilötaitojen jatkuva kehitys on näkynyt maalimäärissä ja kun maalimääräkakku on vain kasvanut kasvamistaan, siitä on ollut myös jaettavaksi yhä useammalle.
Tämä taas on näkynyt myös yksilöiden tilastoissa.
Yle Urheilun NHL-toimittaja Tommi Seppälä perkasi runkosarjan kovimmat tilastopaukut.
Maalimäärät
Viime kädessä kansa haluaa nähdä maaleja ja tähän huutoon nuorekas NHL on vastannut hienolla tavalla.
Joukkueiden ottelukohtainen maalikeskiarvo 3,12 on ollut runkosarjassa 2000-luvun korkein. Itse asiassa ajassa on palattava taaksepäin peräti 26 vuotta (1995–1996) löytääkseen vastaavanlaisen lukeman.
Huomionarvoista myös on, että samaan aikaan jäähyjä on jaettu merkittävästi vähemmän kuin aiempina vuosina.
Maalimääriä ei ole siis pumpattu ylös ylivoimapelien turvin, kuten työsulun jälkeen kaudella 2005–2006, jolloin jäähyjä jaettiin enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kuluvalla kaudella joukkueet ovat kirjanneet 2,89 ylivoimamahdollisuutta ottelua kohden. Viime kaudella lukema oli sama, mutta muuten pudotus aiempiin 3–5 ylivoimamahdollisuuksien vuosiin on suuri.
Maalimäärien kasvu näkyy luonnollisesti myös pelaajien henkilökohtaisissa tilastoissa.
NHL:stä löytyy tällä kaudella peräti 48 vähintään pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla operoinutta pelaajaa. Rajana on käytetty 30 pelattua peliä. Vertailuksi mainittakoon, että kahden edelliskauden lukema oli 22.
Esimerkiksi kausilla 2014–2017 lukema ylsi kolmesti peräjälkeen ainoastaan kahdeksaan. Kuluvaa kautta suuremman lukeman löytää edellisen kerran kaudelta 1992–1993, jolloin peräti 67 pelaajaa ylitti pinnan keskiarvon.
Sadan pisteen rajan on ylittänyt jo viisi pelaajaa. Jopa 7–9 pelaajalla on realistinen mahdollisuus yltää sataan pinnaan. Tällaisiakin lukemia saa hakea työsulun jälkeiseltä ajalta 2005–2007, kun maalimääriä nostettiin ylivoimapelien avulla.
AM34
Toronton Auston Matthews on kiistatta yksi päättyvän runkosarjan mielenkiintoisimmista pelaajista.
Vaikka kesän 2016 varaustilaisuuden kärkipelaajista Matthewsin piti olla enemmänkin kokonaisvaltainen paketti ja Patrik Laineen maaliruisku, amerikkalaishyökkääjä on alkanut iskeä kiekkoa maaliin hirvittävällä, jopa historiallisella tahdilla.
Matthews oli iskenyt pitkän perjantain iltaan mennessä 58 osumaa. Lukema on 2010-luvun toiseksi korkein ja millä tahansa mittarilla poikkeuksellinen onnistuminen.
Kun vielä huomataan, että Torontolla on kahdeksan ottelua tähteellä, yli 60 osuman kausi on täyttä realismia. Ainakin Steven Stamkosin 2010-luvun ennätys (60) on Matthewsille normaalisuorituksella käden ulottuvilla.
Leafs-sentterin ottelukohtainen maalikeskiarvo on 30 edelliskauden osalta seitsemänneksi kovin. Sanalla sanoen mykistävää menoa!
Vielä hullumpaa oli se, että Matthews pystyi iskemään 50 maalia 50 otteluun. Vaikka suoritus jakautui kahdelle kaudelle, temppua voidaan nyky-NHL:ssä pitää täysin käsittämättömänä.
Moni – allekirjoittanut mukaan lukien – kuvitteli, ettei Wayne Gretzkyn viimeksi tekemää temppua toistaisi tällä tasolla kukaan koskaan.
Kreider-50
New York Rangersin Chris Kreider jää mieleen tästä kaudesta, sillä kyseessä on yksi yllättävimmistä 50 maalin pelaajista NHL:ssä koskaan.
Edellisen kerran yhtä puskista on 50 maaliin ylletty kaudella 2005–2006, kun San Josen Jonathan Cheechoo iski 56 osumaa. Neljä vuotta temppunsa jälkeen Cheechoo oli ulkona NHL:stä.
Kreider on pitkän linjan luotettava NHL-pelaaja, mutta 50 maalia ei tältä pelaajalta kukaan odottanut. Miksi olisi odottanut, sillä eihän pelaaja ollut koskaan aiemmin yltänyt edes 30 osumaan. Kahden edelliskauden yhteenlaskettu saldo ylsi 44:ään.
Kaikki kunnia miehelle, joka operoi paljon maalin läheisyydessä, laitojen lähellä ja kulmissa.
50 maalin pelaajia on muuten tällä kaudella NHL:ssä jo kolme. Neljäkin on täyttä realismia ennen kuin perussarja saadaan täyteen. Edellisen kerran neljään on ylletty kaudella 2005–2006, kun peräti viisi pelaaja ylitti maagisen rajan.
Kuin sveitsiläinen kello
Nashvillen Roman Josi menee puolustajien osalta lähes tulkoon samaan kategoriaan Auston Matthewsin kanssa: käsillä on uskomaton kausi.
Josi oli aiemmin jopa yli 100 pisteen vauhdissa, eikä kolminumeroisille yltämisen mahdollisuutta voi vieläkään pois sulkea.
Sveitsiläistaituri oli perjantaina vauhdissa 96 pisteeseen. Jotta käsittämätön kiekollinen dominanssi ja välihyökkääjänä operointi menisi kontekstiin, verrokkia on haettava taas historiasta.
Edellisen kerran vastaavanlaisiin lukemiin on ylletty kaudella 1992–1993, kun Winnipegin Phil Housley piiskasi Teemu Selänteen 76 tulokasmaaliin.
Kuin sveitsiläinen kello.
Floridalla kireät siimat
Myös joukkuetasolla on nähty poikkeuksellista menoa maalintekosektorilla.
Yksi NHL:n suomalaisjoukkueista, Florida Panthers on nimittäin latonut lättyä pussiin selvästi yli neljän ottelukohtaisella keskiarvolla. Panthersin 4,11 osumaa ottelua kohden on kovinta menoa liigassa sitten 1995–1996 Pittsburghin.
Ne, jotka muistavat, miten Mario Lemieux, Jaromir Jagr, Ron Francis ja Sergei Zubov tuolloin alistivat muita, osaavat laittaa Floridan hyökkäyspelin laadun kontekstiin. Puhumme kaikilla tavoin poikkeuksellisesta iskusta.
Aleksander Barkovin johtamalla Floridalla on huimat kuusi 50 pisteen pelaajaa ja kymmenen 40 pinnan pelaajaa.
Maaleissa 20:een on yltänyt kuusi ja 10:een yksitoista – tämä tahtoo sanoa sitä, että mistä tahansa kohdasta kokoonpanoa löytyy paitsi liikettä, myös taitoa.
Tehotilastot kunnossa
Jos NHL:ssä jaettaisiin vuoden come back -palkinto, se menisi ylivertaisella äänivyöryllä Calgaryn Johnny Gaudreaulle.
Intohimoa ja todellista omistautumista vailla parin edelliskauden ajan pelannut Flames-tähti on laittanut kuluvalla kaudella päälle uskomattoman klinikan – sadan pisteen raja pamahti rikki jo aiemmin.
Kuinka ollakaan Gaudreau on siivittänyt itsensä kovimpaan lentoon urallaan kesän vapaan agenttiuden alla.
Niin tai näin, kaukalossa on nähty myös kokonaisvaltaiseen peliin aivan eri tavalla sitoutunut keskushyökkääjä.
Gaudreaun tehotilaston +59 on sekin kaikilla tavoin hämmästyttävä lukema. Itse asiassa noteeraus on 30 edellisvuoden osalta toiseksi korkein Detroitin Vladimir Konstantinovin (+60) jälkeen.
Gaudreaun tapauksessa on muistettava mainita myös ketjukaverit Elias Lindholm ja Matthew Tkachuk. Ketju on ollut yksi kuluvan kauden parhaista ykkösketjuista liigassa – ellei paras. Myös Lindholmin +55 on melko rouhea lukema.
Samaan on yltänyt myös Colorado-puolustaja Devon Toews (+52), joka Lindholmin kanssa yltää 30 edellisvuoden osalta kymmenen parhaan joukkoon tehotilastossa.
Seinä Broadwaylla
Samaan aikaan, kun NHL:ssä on isketty maaleja tiuhempaan kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla, New York Rangersin venäläisvahti Igor Shostjorkin on kyennyt pistämään pystyyn upean maalivahtiklinikan.
Vaikka veskarit ovat olleet yleisesti kovilla, Shostjorkinin tilastot ovat laajemmassakin katsannossa käsittämättömän kovat.
Esimerkiksi 93,4:ään yltävä torjuntaprosentti on 30 pelatun ottelun rajalla kymmenen edellisvuoden osalta neljänneksi kovin. Edellisen kerran vastaaviin lukemiin on ylletty kaudella 2012 Brian Eliottin ja Cory Schneiderin toimesta.
Vielä hurjempaa on venäläisen meno GSAA-tilastossa. Tilasto mittaa, kuinka monta maalia maalivahti pelastaa suhteessa liigan keskitasoon. Shostjorkinin lukema on huima +39,4.
Shostjorkin on vuoden maalivahdiksi ylivertainen suosikki, eikä liigan arvokkaimman pelaajan palkintokaan hänen tapauksessaan väärään osoitteeseen menisi.
Lue myös:
Nelinkertainen Stanley Cup -voittaja ja entinen NHL-maalitykki Mike Bossy, 65, on kuollut